28.12.2010

Parempia kuvia?

Joulu on juhlittu mukavissa merkeissä. Meidän joulumme oli kotona vietetty neljän sukupolven maalaisjoulu. Syötiin, seurusteltiin, syötiin, saunottiin, syötiin ja odotettiin joulupukkia. Kaikista pienimmät odottivat valkopartaa malttamattommin. Meidän pikkuneiti ei vielä paljoa pukista perustanut, mutta tanssi tomerasti "Tuiki, tuiki tähtösen" serkkutyttöjen säestämänä pukille. Ja lahjojen päälle hänkin toki jo ymmärsi :)

Joulupukin tonttuapulainen oli tänä vuonna ollut niin ihana, että oli hommannut pukin konttiin monivuotisen haaveeni: ikioman järjestelmäkameran! Nyt siis ehkä on odotettavissa parempia kuvia tänne blogiinikin, kun on välineet kunnossa ja pokkarikamera vähemmällä käytöllä. Innoissani olen paparazzannut kaikkea mahdollista. Vitsit, miten kivaa on ottaa kuvia kunnon kameralla!

Palailen meidän kodin joulutunnelmiin kuvin, kunhan saan uudesta kamerasta ladattua kuvia tähän koneelle. Odottelen, että tekninen tuki (lue: mieheni) saapuu kotiin ja opastaa asiassa.

Ihanan rauhallisia, rentouttavia välipäiviä kaikille! Itse lomailen tämän viikon ja aion ottaa rennosti, jotta jaksaa taas ensi vuonna tehdä töitä :)

Uusin leluni <3


14.12.2010

Joulupurnukka


Joulua tulee nyt joka tuutista. Niin täältäkin. Tässä lyhyen postauksen muodossa joulupurnukat, jotka sisältöineen puuhastelin ystäville joulumuistamisena. Itse purnukassa ei ollut juurikaan puuhasteltavaa, vaan kyseessä on ihan Ikean peruslasipurkki joka sai ympärilleen pitsikoristuksen. Sisältönä minipipareita piparminttukoristeilla sekä kylkiäisenä piparminttukeppejä ja -tikkareita. Makeata joulua.

Yritän sitkeästi pitää kiinni siitä, että annan ystävilleni lahjaksi jotain itse tehtyä. Tänä vuonna energiat kohdistettiin leipomiseen ja purnukkapuuhiin. Remonttikaaos ja muut touhut ovat laskeneet energiatasoja sen verran, että en saanut suunnittelemiani käsityöproggiksia materiaalihankintoja pidemmälle. Blääh. Onneksi ystäviä voi muistaa muulloinkin kuin jouluna :)

10.12.2010

Jotain jouluista


Olen tänä vuonna ollut erityisen saamaton joulupuuhien suhteen. Jouluun on kaksi viikkoa: osa lahjoista vielä ostamatta ja suurin osa jouluvaloista virittelemättä (!!!). Jouluvalojen osalta yleensä aina kyttään naapuruston ikkunoita ja ensimmäisten rohkeiden joukossa aloitan valojen laittamisen. Hyvissä ajoin. Mitään hillitöntä valoshowta en ikkunoihin ja pihaan halua, vaan yksinkertaiset kyntteliköt, tähdet ja valosarjat toimivat parhaiten. Ja ei missään tapauksessa värillisiä valoja, ne tuovat mieleeni joulun sijaan yläasteen discot.

Jotain jouluista olen kuitenkin viritellyt ja tarkoituksena on tulevan viikonlopun kotihiireilyn ja lepuuttamisen ohessa puuhastella enemmän joulutunnelmaa kotiinkin. Parhaimman joulutunnelman tuovat kuitenkin tärkeät ihmiset, jotka saapuvat tänäkin vuonna meidän kotikoloomme maalaisjoulun viettoon. Tunnustaudun vuosi vuodelta enemmän jouluihmiseksi. Me like Christmas.

P.S. Sain blogiurani ihka ensimmäisen blogitunnustuksen Sweet Home Lystimäen Terhiltä. Kaunis kiitos! Olenpas kovin immarreltu ja otettu moisesta :) Täytyy ottaa työn alle blogitunnustusviestikapulan eteenpäin välittäminen...

Tonttupuuhat on aloitettu ja paketointi on hyvässä vaiheessa.

Täydennän joka joulu joulukoristevalikoimaani parilla uudella koristeella. Voitte vain kuvitella millainen sekametelisoppa kuusesta on muodostunut ;) Onpahan paljon kivaa katseltavaa! Tänä vuonna valikoimaa täydennettiin kärpässienillä.

6.12.2010

Huonekalukaruselli ja tulta takassa

Meillä siirrellään jatkuvasti huonekaluja pois remontin tieltä tai sitten niitä siirrellään ihan vaan huvikseen ja vaihtelun vuoksi. Nyt on ilmassa sekä remonttia että huvia, joten taas viuhahti karuselli pyörimään.

Mieheni virittelee alakertaan jalkalistoja ja sen homman tiellä ovat KAIKKI huonekalut. No, osa siirreltiin vain väliaikaisesti pois tieltä ja osa sen vaihtelun vuoksi uusiin asemiin.

Keittiöön on joutunut evakkoon sekalainen seurakunta lipastokaapistoja. Ihan sulassa sovussa siellä seinään nojailevat...


Pelkissä mööpelikarusellitunnelmissa ei olla tätä päivää vietetty. Itsenäisyyspäivään kuuluvat tietyt traditiot, esimerkiksi linnanjuhlien seuraaminen ja vihreät kuulat.

Lisäksi teimme tästä itsenäisyyspäivästä ikimuistoisen omalla tavallamme, kun virittelimme ruokahuoneen pönttöuuniin tulen. Olo- ja ruokahuoneen uunien on pitänyt antaa kuivua noin 6 viikkoa muurauksen jälkeen, ja nytkään emme vielä polttaneet kuin risuja ja keppejä. Hienosti paloi ja piippu veti erinomaisesti! Eipä ole ruokahuoneessamme ollut tulta sitten 60-luvun, joilloin alkuperäiset uunit purettiin pois.

Pöntöissä viritellään nyt muutaman kerran tulta ja sen jälkeen ne vielä maalataan. Nyt uunien pinnat ovat kirjavat valko-harmaasekamelskat. Uunien kuoret ovat siis kierrätettyjä muista kohteista, joista uunit ovat joutuneet purkutuomion alle. Pönttöuunien osia on haalittu naapurista, lähikylältä ja sukulaisten nurkista. Miksi ostaa uutta, kun vanhaakin voi kierrättää. Ja näissä vanhoissa uuneissa on kyllä jotain aivan spesiaalia tunnelmaa ja taikaa :)

26.11.2010

Pieni tuunaaja...


... askarteli äidille hoitopaikassaan maailman kauneimman kynttiläkipon. Äiti ei voisi olla ylpeämpi 1,5-vuotiaasta touhutytöstään polttaessaan tuunatussa tuikkukipossa kynttilää talvi-iltojen ilona. Kylkiäisenä tuli vielä pahvinen kynttilä, jota kelpaa myös ihastella! Antaa ensimmäisen adventin tulla, kynttilöitä löytyy kyllä :)

21.11.2010

Voihan tekniset ongelmat... Jee, Tampere Vintage!

On tämä nyt surkeata yritystä tämä minun bloggaaminen näinä aikoina... Ensin sairastelin ja päivitykset laahasivat. Nyt on sitten kaikki tekniset laitteet tehneet tenänsä, eikä onnistu kuvien kanssa bloggaaminen.

Oma rakas läppärini otti ja lopetti yhteistyön. Sanoi vain "piip", eikä enää käynnistynyt. Nyt lainassa mieheni läppäri. Surku suuri oman tietsikan puolesta, sillä kovalevy täynnä kuvia (joita tännekin piti latailla) ja niistä ei tietenkään ole otettu varmuuskopioita. Lapsen kuvat tässä eniten surettavat, jos niitä ei jostain syystä saisi pelastettua. No, ei maalata piruja vielä seinälle, vaan pidetään sormet ja varpaat ristissä, että koneelta saadaan talteen kaikki tärkeä.

Mutta kunhan tekniset vastoinkäymiset loppuvat, niin lupaan tuoretta kuvamateriaalia rempasta sekä ennen kaikkea niistä paljon puhutuista pönttöuuneista! :)


Tekniikasta muihin asioihin... Tänään kävin Tampere Vintagessa ihastelemassa kaikkea oikeasti vanhaa ja kaunista sekä ennenvanhan hengessä tehtyjä uusia tuotteita. Tapahtumassa oli esillä ja myynnissä todella paljon kauniita vaatteita ja koruja. Joitakin lastenleluja ja -kenkiä oli myös, mutta vähän vanhoja lastenvaatteita. Huonekalujakin oli tyrkyllä ihan minimaalinen määrä. Silti oikein mukava tapahtuma, vaikka en vintage-mekkoja lähtenytkään hamstraamaan.

Sweet Tooth -nallekarkkikorvikset. Kuva Kooky Gems: www.kookygems.com

Itse ihastelin ja hypistelin Kooky Gemsin koruja. Valikoimassa oli makeita Sweet Tooth -koruja, joita löytyi mm. englanninlakritsin, nallekarkkien ja King Kong -karkkien muodossa. Lisäksi Kooky Gems kierrättää koruihin vanhoja leluja, mm. legoja. Kooky Gemsin koruja myy ainakin tamperelainen liike, Forget Me Not, joka oli myös mukana tapahtumassa. Heillä on liikkeessään kuulemma laaja valikoima lastenvaatteitakin, mutta niitä ei ollut tapahtumassa mukana. Täytyypä käydä tsekkaamassa.

Tampere Vintagessa oli mukana myös ystäväni tuotemerkki, Venja D. Sign. Ystäväni valmistaa koriste-esineitä, sisustustavaroita ja koruja kierrättämällä vanhaa ja yhdistelemällä mukaan uutta. Jos kamerani olisi latingissa ja tekniikka pelaisi, lisäisin tähän kohtaan kuvan häneltä lahjaksi saamastani todella kauniista piirakkavuokaan tehdystä taulusta. Mutta koska tämä ei nyt onnistu, laitan mukaan linkin Olivia Rougen nettikauppaan, jossa Venja D. Sign edustettuna. Niin hienoja juttuja, kannattaa tsekata!

15.11.2010

Hu huuuuu!


Täällä ollaan! Pitkästä aikaa... Pahoitteluni piiitkästä välistä blogipäivitysten osalta. Syynä tähän hiljaiseloon on se, että olen itse hieman sairastellut ja siten ollut veto pois. Nyt energiaa on kuitenkin sen verran, että täytyy täällä rakkaassa blogistaniassakin piipahtaa.

Jotain on tapahtunut remonttirintamallakin. Muurari kävi apulaisineen ja muurasi meille olohuoneeseen ja ruokahuoneeseen ihanat pönttöuunit. Muurausurakka jäi sen verran vielä kesken, että muurari tulee vielä viimeistelemään uunien liitokset piippuun. Pönttöuunien täytyy antaa kuivua 6 viikkoa ennen kuin niissä voidaan polttaa puita. Tässä innoissani laskeskelin, että jouluksi saadaan valkeat uuneihin ja lämpöä tupaan. Ihanata.

Lupaan postata pönttöuuneista kuvamateriaalia piakkoin, kunhan saan kamerani elpymään. Nyt latingissa, joten tähän postaukseen en kuvia saanut räpsittyä.

Pönttöuunien sijaan liitän tähän postaukseen blogeissa kiertävän ystävyysviestikapulan. Kapula saapui itselleni Eryahilta Tunisian maalta ja nakkaan kapulan eteenpäin Ylätalon Anulle, Simpukka-amppelin Virpille sekä Mekkomeron leideille. Olkaatten hyvät.

YSTÄVYYSVIESTIKAPULA

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona? »

Välillä halusin olla lentoemo niin kuin muutkin luokan tytöt. Välillä ope. Useimmiten halusin kuitenkin olla eläinlääkäri. Rakastin (rakastan edelleen) eläimiä paljon ja nuo karvapallerot inspiroivat tuohon ammattiin. Tämä haavekuva kuitenkin romuttui, kun yläasteikäisenä hakeuduin viikon työharjoitteluun eläinlääkäriin. Koirien keisarinleikkaukset, eläinten lopetukset ja lehmien keinosiemennykset olivat liikaa. Päätin jatkossa tyytyä silittelemään eläimiä ja tekemään niiden kanssa vain kivoja juttuja :)

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Sarjakuvista kovin oli Aku Ankka. Piirretyistä tykkäsin laidasta laitaan: Barbapapa, Halinallet, Disney-piirretyt, Jaki ja Nuka, Snorkkelit... Mutta ehdoton suosikkini oli ei-mikään-piirretty, vaan nukeilla toteutettu huikea Muppet Show! Näitä muistellaan tänä päivänäkin kahden Muppet Show DVD-boxin avulla.

"It's the Muppet Show with our Very Special Guest Star..."

3. Lempileikkejäsi?
Pehmoleluilla leikkiminen. Barbiet ja My little ponyt. Myöhemmin kaikki hevostyttöihin uppoavat heppaleikit. Ulkona kiipeilin puissa, rakentelin majoja, leikin "pistettä", hypin narua/ruutua/twistiä eli kaikkea mahdollista tuli siis touhuttua.

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Pelasin lentopalloa, joka on suosikkini edelleen! Ratsastamassa kävin myös ja balettia tanssin useamman vuoden.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi ?

Nyt tuli paha. Ensimmäinen kunnollinen kolahdus taisi tapahtua vasta teini-iässä Guns N' Rosesin myötä. Sivusta seurasin sisareni NKOTB-hysteriaa tajuamattani siitä mitään ;)

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Kaikki lapsuuteni synttärit olivat kivoja juhlia, joita vietettiin ystävien kesken. Vanhempana kohokohdaksi noussee yllärikolmekymppiset, joiden kunniaksi mieheni oli salaa haalinut lähimmäiseni ravintolaillalliselle. Kiva illanvietto tärkeimpien kanssa sopi hyvin viimeisillään raskaana olevalle.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Niin monta ihanaa, etten yhtä erityistä osaa nostaa jalustalle... Hmm. Lapsuudessa kai lelut olivat niitä kovimpia. Nykyään pidän suuressa arvossa ajatuksella valittuja lahjoja. Myös "antajansa näköiset" lahjat lämmittävät. Viime joulusta muistelen sitä, kun isovanhempani matkasivat pitkän matkan takaa kotiimme joulun viettoon ja tuliaisena uuteen tupaan sain isoisoisäni maalaaman muotokuvan mummostani teini-ikäisenä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Matkustamiseen liittyy vielä monia käymättömiä päämääriä. Paljon kaikkea muutakin kivaa on vielä kokematta :) Useat näistä liittyvät oman luovuuden ruokkimiseen.

Tällaista tänään, jotain muuta seuraavalla kerralla :)

6.11.2010

Keittokomero


Pienen prinsessan ikioma valtakunta yläkertaan on vielä työn alla, joten leikkipaikkoina toimivat toistaiseksi vähän kaikki huoneet. Äiti ei malttanut odotella neidin huoneen valmistumista, vaan viritteli kokkileikeistä innostuneelle touhutytölle väliaikaisen keittokomeron alakerran ruokahuoneeseen.

Keittokomero koostui synttärilahjaksi saadusta Brion hellasta sekä kirppikseltä bongatusta maustehyllystä, joka sai Tikkurilan herkkuväriä pintaansa.

Voi riemua, kun pikkuinen heräsi päiväuniltaan ja alkoi touhuta köökissään. Astioita otettiin pois hyllyltä ja laitettiin takaisin siisteihin riveihin. Uuninluukku paukkui ja (leikki)sähkövatkain lauloi. Liedellä valmistui kasviswokkia, uunissa paistettiin palapelejä. Äitikin sai maistaa herkkuja ja hörppiä kahvikuppiin kaadettua suolaa. Kokeilevan keittiön tuotoksia :) Hyvää oli!


Kasviswokki tulilla

31.10.2010

Happy Halloween!

Kuva on otettu muutama vuosi sitten saksalaisessa huvipuistossa, Europa Parkissa.

Oli pakko kiiruhtaa vielä yksi postaus lokakuulle, jotta en jäisi hurjasti jälkeen muiden kuiden bloggauksista :) Aihe oli suorastaan tyrkyllä, kun miettii tätä päivää tarkemmin: it is Halloween!

Tuntuu, että Halloween on aina vaan entistä vahvemmin esillä täällä Suomessakin. Kaupat pursuavat naamiais- ja kurpitsatavaraa, on naamiaisbileitä moneen lähtöön ja leffoissa pyörii kauhufilkkoja. Voisihan sitä joku vuosi ostaa itsekin sellaisen suuuuuuren kurpitsan ja kokeilla kurpitsalyhdyn kaivertamista.


Kaksi kurpitsaa olen muutama vuosi sitten hankkinut tähän vuodenaikaan vietettyjen häidemme pöytäkoristeeksi. Ainoa Halloween-perinteeni onkin siis kaivaa nämä kurpitsat koristamaan kynttiläasetelmaa.

Tänä vuonna suoritin myös toisenkin koristelutoimenpiteen katseeni osuttua pieneen voodoonukkeen. Nukke on oikeasti Paula Blåfieldin tekemä rintaneula, mutta palvelee nyt Halloweenin kunniaksi kynttiläkoristeena.



Näihin "hirmuisiin" kuviin ja tunnelmiin... Hauskaa Halloweenia!

p.s. Rakastan Tim Burtonin elokuvia ja Halloweenin kunniaksi fiilistellään vielä "Corpse Bride" -elokuvalla :)

Pienet pilkulliset

Okei, minulla on vakava ongelma. Myönnetään. Ongelmani on, etten voi vastustaa pilkkuja! Tästä aiheesta olen avautunut ennenkin, mm. sienipostauksessa. Pidän pilkuista, ja siten tavallisten pilkkuaihioiden lisäksi myös kärpässienikuviot sykähdyttävät. Sama juttu on leppäkerttujen kanssa. Tosin luulen, että leppäkertuista tykkäämiseen liittyy myös kivat lapsuusmuistot. Niiden pilkkujen lisäksi siis.

Nyt on hamstrattu taas lisää pilkkuja. Ostin pilkullisia kahviastioita sisältävään pieneen vitriinikaappiin tylsien valkoisten nuppivetimien tilalle Indiskasta pilkulliset vetimet. Tosin myönnän, ettei nuppien väri miellytäkään niin paljoa kuin miellytti kaupassa. Vaihtoehtona oli myös roosat. Pitäisiköhän käydä vaihtamassa... Hmm.



Viikonlopun sukulointireissulla Pohjanmaalle tarttui kirppispiipahdukselta matkaan myös pilkulliset peltipurkit. Rosinad ja kohv. Heikolla vironkielen ymmärryksellä tulkkaisin nämä rusinoiksi ja kahviksi. Toiselta sivulta löytyy sitten sama venäjäksi, ja sitähän en ymmärrä senkään vertaa.


Ystäväni kertoi kierrelleensä kesällä Virossa kirpputoreja ja bonganneensa ilmeisesti näitä samoja peltipurkkeja, ja vieläpä hyväkuntoisina (nämä nyt bongaamani olivat vähän kärsineitä). Täytyypä siis lähteä joskus Viroon asti kirppiskierrokselle!

25.10.2010

Coffee-to-go ja possut


Meillä asuu kahvimonsteri, joka siemailee kahvia kertakäyttömukista, kun ajaa töistä kotiin. Samalla auton etupenkki täyttyy pikkuhiljaa kertakäyttömukien armeijalla. Mutta eipä enää! Ostin kahvimonsterille coffee-to-go -mukin. Muki on keraaminen ja siinä on silikonikansi. Hyvästi kertakäyttömukit ja tervehdys ekologisempi ratkaisu! Kahvimonsterikin kehui tykkäävänsä mukistaan.

Tänään neiti nuhanenä torkkui megapitkät päikkärit, joten sinä aikana lopettelin viikonloppuna alkaneen siivouksen sekä siirtelin aikani kuluksi tavaroita paikasta A paikkaan B. Kaivoin samalla Mailegin joulupossut esille pikkuhyllykköön maatuskojen seuraksi. Koska jouluun on vielä kaksi kuukautta, niin sovitaan, että nämä nasut ovat nyt toistaiseksi ihan tavallisia possukoita. Vielä ei parane tuoda joulua tupaan. Mutta sitten, kun tuodaan, niin himoitsen possurivistön täydennykseksi Mailegin pehmopossua...


Himoittu joulupossu. Kuva: Maileg www.maileg.dk

Illalla fiilisteltiin kynttilänvalossa. Kynttilät kuuluvat toki jouluun, mutta ovat muutenkin pimeän ajan piristys. Meidän kotikolossa kynttilät kuuluvat koko vuoteen, niitä poltetaan kesäisinkin.

24.10.2010

Vaniljariisi ja muita touhuja


Muistipelillä leikkimistä

Meillä pidellään  sairastupaa. Pieni neiti nuhanenä kuumeilee, mutta on silti uskomattoman reipas ja energinen. Itse olisin tuossa kuumetilassa hourimassa sängyn pohjalla, mutta lapsilta löytyy uskomattomasti sisua ja virtaa.

Tänä viikonloppuna piti tehdä ulkohommia, siirrellä mööpeleitä remonttiasemista takaisin oikeille paikoilleen, maalata sitä sun tätä ja käsitöistäkin haaveilin... Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi ja päivä on otettu levon ja leikkimisen kannalta. Ulkoilun sijaan seurasimme ikkunasta isännän ja setämiehen touhuja, kun mieskaksikko asensi kuistin ja parvekkeen ikkunoihin ikkunapellit ja smyygilaudat.

Kisakatsomo tarjoiluiden kera. Maissinaksuja mutustellessa seuraillaan ulkopuuhia.

Sunnuntain parasta antia oli vaniljariisi. Päätin kokeilla sunnuntain kunniaksi jotain uutta jälkkäriä. Vaniljariisi on superyksinkertainen valmistaa. Keitin vain ensin riisipuuron, johon lisäsin vatkattua kuohukermaa ja vaniljasokeria. Että oli hyvää! Tätä tehdään toistekin ja joukkoon voisi sotkea marjoja tai hedelmiä. Mums.

23.10.2010

Uusi ilme

Pikainen päivitys vain tähän väliin... Kello lyö kohta yhtä yöllä ja rouva Poppelina täällä vaan photoshoppailee ja bloggailee!

Päivitin blogini ilmettä hieman tuollaisella yläbannerin kahvikupposella. Hermonikin menetin tässä samalla, sillä Blogger pakkaa kuvaa sen verran, että sen laatu kärsii. Argh! Täytyy varmaan yrittää päiväsaikaan korjata asiaa, nyt sekaan sallitaan hieman pikselimössöä.

Ilmeen päivityksen myötä samalla esittäydyn oikealla nimelläni. Hei, olen Tiia. Alkoi tuntua hassulta blogata nimimerkin kautta, kun tiedän että monet ystävät ja sukulaiset lukevat tätä blogia ja tietävät oikean nimeni. Voin siis aivan hyvin olla Tiia täällä blogistaniassakin ja silti pysyä melko anonyyminä. Meitä Tiioja on täällä Suomessa kuitenkin noin 9000 kpl.

Eipä tässä muuta kuin nukkusmaille ja palailen tässä viikonlopun aikana "ihan-oikean-blogikirjoituksen" merkeisssä. Öitä!

17.10.2010

Liiba-laaba valaisimista

 Tuorein kirppislöytö, vanha lampunvarjostin. 

 Sarjassamme Poppelinan himoitsemat: värikäs Rie Elise Larsenin varjostin ja lampunjalka. Tahtoo!
Kuva: Rie Elise Larsen, http://www.rieeliselarsen.dk/

Pläräilin tänään lävitse sisustuslehtiä, joissa yhdessä oli sivukaupalla valaisimia. Arvuuttelin mieheltäni yhdeltä aukeamalta, että mikä valaisin hänen mielestään on kallein ja mikä halvin. Valaisinten hinnat haarukoituivat välille 5,95 € - 599 €. Mieheni osasi lähes järjestäin bongata sen kalleimman. Harjaantunut silmä, vaikkei meillä kotona juuri design-valaisimia harrastetakaan ;) Mutta rehellisesti sanoen, välillä oli vaikea käsittää, että miksi joku valaisin maksaa pari kymppiä ja toisesta samankaltaisesta pyydetään lähes 600 euroa. Huh.

Lehdestä mieleeni jäi yksi design-valaisin (taisi olla merkiltään Outo...?), jonka kopion olen kotosalla puuhastellut kirppikseltä löydetystä varjostimen rungosta sekä värikkäästä lampunjohdosta. Tätä askarrellessani en tosin tiennyt tekeväni designia :) Omani kustansi lamppuineen päivineen noin 10 euroa ja design-versiosta pyydettiin 80 euroa. Toinen huh.

Design-valoa by Poppelina.

Tuon hintaryöpytyksen jälkeen on todettava, että tykkään kyllä oikeasti designista ja maailma on pullollaan mahtavaa design-valoa. Suosikkeihini kuuluvat mm. Block, Tuplakupla sekä Lokki. Nämä vaan eivät välttämättä tyyliltään ole ihan meidän talon hengen mukaisia.

Itselleni uutta designia oli monessa tuoreessa sisustuslehdessä esitelty Myy-valaisin. Niin nerokas idea ja hauska toteutus! Tämän lampun nähdessään 6-vuotias sisarentyttäreni tuumasi, että miksi Pikku Myyltä puuttuu puolet päästä. Asian ytimessä :)

Myy-valaisin by Norway Says. Kuva: Finnish Design Shop

Olen tässä pähkäillyt itse tehdyn lampunvarjostimen perään... Nurkkiin on ajautunut muutama kappale valmiita varjostimen runkoja, jotka kaipaavat tuunausta. Eräs suunnitelma on hahmottumassa, mutta haluan testata sen ennen kuin kerron enempää :)

Toinen ajatukseni oli virkata lampunvarjostin. Kotoa löysinkin yhden virkatun korin, josta olisi lähes sellaisenaan saanut valmiin varjostimen. Mutta en tuota koria luultavastikaan uhraa lampputarkoituksiin, vaan laitan varjostimen virkkauksen "to do" -listalle.

Lampunvarjostin?

Lampunvarjostimen luurankoja

Seuraavan kerran, kun kaipaan lisää valoa, aion hankkia tanskalaista designia. Haavelistalla on Lisbeth Dahlin suloinen pöytälamppu sekä Rie Elise Larsenin värikkäät varjostimet (edes yksi!). Nämä ovat sellaista designia, joka kolahtaa minuun, eikä kirpaise liikaa rahapussissakaan. 

Kuva: Lisbeth Dahl, http://www.lisbethdahl.dk/

Rie Elise Larsenin herkullisia varjostimia sekä tekstiilipintaisia lampunjohtoja

Rie Elise Larsenin värikäs lampunjalka sekä varjostin. Kuva: Rie Elise Larsen, http://www.rieeliselarsen.dk/

15.10.2010

Pukeudu pinkkiin


Tänään on vietetty valtakunnallista Roosa nauha -päivää, jonka teemana on ollut pukeudu pinkkiin. Roosa nauha on syöpäsäätiön kampanja, jolla tuetaan suomalaista rintasyöpätutkimusta.

Arvokasta asiaa voi tukea myös ostamalla säätiön omia tai muiden yritysten Roosa nauha -tuotteita. Itse hankin viime vuonna kotiini Fiskarsin pinkit keittiövälineet (sakset jne.) sekä pinkit Iittalan HotCool-lasit. Päivän pukeudu pinkkiin -teeman mukaisesti tässä vaaleanpunaisia tunnelmia.

10.10.2010

Maistiaisia

Päivitys: Sain mieheltäni palautetta siitä, että olin lisännyt blogiini kuvan tästä " listojen kannalta surkeimmasta mahdollisesta nurkasta". Häntä siis häiritsee tuo kolo listojen liitoksessa ja meinaa tehdä sille jotain. En jaksa pingottaa näistä kauneusvirheistä, sillä ymmärrän, että listojen asennus vanhassa talossa on haasteellista, kun mikään seinä tai nurkka ei ole suora :)

Remppahuiskiminen, töissäkäyminen sekä lapsiperhearjen pyörittäminen ovat "häirinneet" nyt kovasti blogin päivittämistä. Nytkin aikaa on minimaalisesti ja alakerran rempan osalta on viimeistely sekä kalustaminen pahasti vaiheessa, joten seuraa vain pieni maistiainen aikaansaannoksista. Lupaan kuitenkin palata asiaan yksityiskohtaisemmin kuvin ja kuvauksin piakkoin, sillä asiaa on PALJON :)

Alkuun pikakertausta jo tapahtuneesta alakerran remontin osalta... Vanha Halltex-katto on purettu, ja siten kattokorkeus palautettu takaisin vanhaan korkeuteensa, noin kolmeen metriin. Muureja on valmisteltu ruokahuoneeseen ja olohuoneeseen tulevia pönttöuuneja varten. Seinistä on purettu 70-luvun levytykset, osassa nyt hirsi näkyvissä ja osassa huokolevyt sekä paperitapetti. Vanha puupaneelikatto on maalattu ja vanhat kattolistat vaihdettu uusiin.Vanhoja kattolistoja ei ollut enää järkevää pelastaa, sillä osa oli jo rikkinäisiä.

Tapetiksi valitsimme Pihlgren & Ritolan Lumme-tapetin. Yksi pitkä seinä on tapetoitu beigen värisellä Lumpeella ja yksi lyhyt seinä vaalean roosan värisellä Lumpeella. Halusimme alakertaan vaalean tapetin vaihteluksi entiselle kovin värikylläiselle maailmalle. Väriä ja ilmettä voidaan sitten vaihdella tekstiileillä ja muulla kalustuksella. Lisäksi Lumme sointuu hyvin väreiltään ja kuvioiltaan olohuoneen Pro Finlandiaan,  olohuone ja ruokahuone kun ovat kytköksissä toisiinsa ison oviaukon kautta.

Roosa Lumme


Beige Lumme

Yläkerran rempassakin on tapahtunut melkoisesti. Kuistin, rappusten sekä yläkerran aulan lämpöeristysprojektissa täytyi vanhat, yksinkertaiset ikkunalasit vaihtaa tuplalaseihin sekä yläkertaan rakennettu parveke kaipasi ovea.

Tilasimme oven ja ikkunat jo alkukesästä, ja sovitusta toimitusajankohdasta 9,5 viikon (!!!) viivästyksen jälkeen ikkunat sekä yläkerran parvekkeen ovi asennettiin vihdoin paikoilleen alkuviikosta.

Vaihdoimme kuistin laseihin saman ruutujaon kuin on koko talon muissa ikkunoissakn. Kuistin uusissa laseissa on nyt ikkunan yläosassa kahdeksan pientä ruutua. Odotus oli pitkä, mutta lopputulos loistava. Jes!

P.S. Tuon yhdessä kuvassa vilahtaneen mahtailevan kokoisen, vihreällä varjostimella varustetun jalkalampun bongasin kirppikseltä eilen. En voinut vastustaa "ruman" vihreää lampunvarjostinta ja lampunjalan nähtyäni olin lopullisesti myyty. Lamppu seisoo tukevasti tassuillaan. Rrrrräyh! ;)