23.4.2010

Leluaasi


Sain mummoni vanhan ompelukoneen, jota päätin testata heti alkuun vähän haastavammalla ompeluprojektilla. Viime vuosina ompeluni ovat keskittyneet lähinnä suorien verhosaumojen ompeluun ja niidenkin kanssa on ollut yhtä taistelua vanhan Huskystarini kanssa. Nyt jäi Huskystar mököttämään komeron nurkkaan, kun parempikuntoinen ja selkeästi yhteistyökykyisempi yksilö astui palvelukseen.

Ihastelen useasti Tilli Mössönpoika ja muita ihania -blogin kirjoittajan, Tiinan, ompelutaitoja, jotka synnyttävät persoonallisia vaatteita ja lastenleluja. Tuolta Tiinan blogista löysin linkin Ottobren sivuille, josta löytyvät kaavat sympaattiseen leluaasiin. Päätin kokeilla ja varustautua henkisesti muodottaman barbapapamöykyn syntymiseen tai jopa luovuttamiseen kesken leikin. Kaavat ja ohje olivat kuitenkin sen verran yksinkertaiset, että jopa vähän tumpelompikin ompelija onnistui. Ta daa! Aasi siitä räpellyksestä syntyi.



Täydellinenhän tulos ei ollut, vaan aasista näkee että se on itse tehty - ja niin sen kuuluukin näkyä. Aasin hännästä tuli aika kauhea, joten luultavasti punon villalangasta aasille uuden hännän ommellun hännäkkeen tilalle. Kunhan jaksan. Jos jaksan... :) Täytyy kuitenkin myöntää, että olen tästä tekeleestä aika iloinen ja ylpeänä luovutan sen tyttösen leikkeihin.

Koska olen itse itselleni asettamassa ostokiellossa, on tämä otus koottu kaapista löytyneistä kankaanpalasista, langoista ja napeista. Vaaleammat napit olisivat olleet tosi jees, mutta sellaisia ei kotinurkista tällä kertaa löytynyt.

Kiva proggis, mutta seuraavan kerran lepuutan hermojani suoria verhonsaumoja ommellen :) Kun sitten joskus kuitenkin kaivan ompelukoneen esiin vastaaviin virityksiin, muistan vahingosta viisastuneena muutaman jutun:

- haastavimmat saumat kannattaa harsia käsin ennen kuin alkaa pärryyttelemään ompelukoneella
- aasi olisi ollut helpompi tehdä, jos valitsemani kankaat olisivat olleet samanpaksuiset
- parempi vaan reilusti purkaa, kun yrittää korjata virheitä "peittelyjipoilla" tms.
- ohjetta kannattaa noudattaa, sen on joku viisaampi laatinut... ;)

6 kommenttia:

  1. Upea, kaunis aasi! Olet taitava! Jesse tosin arveli että se on lammas tai hevonen.Ei nuo miespuoliset teinit aina ymmärrä :) Itse vien kaikki napinkiinnitystä suuremmat ompelutyöt suosilla anopille. t. Maarit

    VastaaPoista
  2. Heh, ei hassumpi tulkinta Jesseltä. Itsekin vähän tuumailin, että onhan tuo melkoisesti lampaan näköinen... ;)

    VastaaPoista
  3. Huippuhieno aasi on :)
    mäkin muuten tulostin tuon kaavan ottobrelta jo elliä odottaessani, eli noin neljä vuotta sitten, mutta ompelin ekan aasin vasta pari viikkoa sitten... pikkuhiljaa pikkuhiljaa :)
    Ihania kuvia ja juttuja muutenkin, remontin etenemistä mielenkiinnolla odottelen, tsemppiä siihen!!
    terkkuja Espoosta!
    -Liisa

    VastaaPoista
  4. Vai on siellä Espoossakin oltu aasinompeluhommissa :) Tuli varmasti superhieno sun taidoilla, ja E ymmärtääkin tuollaisten ötököiden perään jo jotain. Täällä vasta ihmetellään, pyöritellään pikku kätösissä ja sitten vähän maistetaan :)

    VastaaPoista
  5. Tosi ihana tää aasi! Sun vinkit olikin hyvät, kun aloin sitä omaa ronsua väkertää.. Onneks ne Ritarillan ohjeet on tosi yksityiskohtaiset. Aika kallis se tarvikepaketti on, mutta sittenpähän jää kaavat käyttöön ja voi tehdä ilmaiskankaita lisää versioita. Täytyypä itse kokeilla tätä aasia seuraavaksi!

    VastaaPoista
  6. Mä aattelin kanssa, että Ritarillan version jälkeen voi sitten kätevästi työstää omia kappaleita ronsuista. Odottelen jo tarvikepakettia malttamattomana :) Ja seuraavaksi sitten aasia ompelemaan vaan ja ehdottamasti kuvat sitten näytille blogistaniaan valmiista aasista :)

    VastaaPoista