5.9.2010

Hymyt


Hymyilyttää. Syitä on pari.

Yksi. Edistystä remontissa. Lauantaina vietettiin kotikolossa talkoopäivää, joilloin ystävät ja sukulaiset auttoivat kuistin ulkoverhoilussa. Iso kiitos heille. Tänään hommaa viimeisteltiin ja nyt verhoilu on valmis. Jee! Laitan kuvia asappina, nyt on jo liian pimeätä moisten napsimiseen.

Kaksi. Emännän ylpeys rakkaasta koirulista. Vahtikoiralla on satunnainen harrastus. Hän käy silloin tällöin koirien kauneuskilpailuissa. Tänään käytiin lähes kahden vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä pyörähtämässä, ja pöytä pyyhittiin puhtaaksi ruusukkeista ja pokaaleista. Nappisuoritus siis :)


Lapsiperheen elämä remontin keskellä on välillä melkoista kaaoksen hallintaa, mutta kiva että hymyjä on tälle päivälle riittänyt. Nyt kun työ- ja ruokahuoneen remontti on työn alla, yläkerrasta puhumattakaan, on elämä rajoittunut muutamaan huoneeseen.

Lelukaaos on melkoinen... Joka kerta milloin mihinkäkin tyttösen leluun kompastellessani odottelen innoissani yläkerran ja lapsen oman huoneen valmistumista. Tosin tuskin oma huone poistaa lelujen leviämistä muihin huoneisiin, mutta tuopahan pientä lievitystä asiaan.

Nyt lelukaappi nököttää olohuoneen nurkassa. Samaisen olohuoneen, jonne on ahdettu tällä hetkellä puolet talon muistakin kalusteista pois remontin tieltä. Kaiken kaaoksen keskellä ei voi kuin hymyillä :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti