28.12.2010

Parempia kuvia?

Joulu on juhlittu mukavissa merkeissä. Meidän joulumme oli kotona vietetty neljän sukupolven maalaisjoulu. Syötiin, seurusteltiin, syötiin, saunottiin, syötiin ja odotettiin joulupukkia. Kaikista pienimmät odottivat valkopartaa malttamattommin. Meidän pikkuneiti ei vielä paljoa pukista perustanut, mutta tanssi tomerasti "Tuiki, tuiki tähtösen" serkkutyttöjen säestämänä pukille. Ja lahjojen päälle hänkin toki jo ymmärsi :)

Joulupukin tonttuapulainen oli tänä vuonna ollut niin ihana, että oli hommannut pukin konttiin monivuotisen haaveeni: ikioman järjestelmäkameran! Nyt siis ehkä on odotettavissa parempia kuvia tänne blogiinikin, kun on välineet kunnossa ja pokkarikamera vähemmällä käytöllä. Innoissani olen paparazzannut kaikkea mahdollista. Vitsit, miten kivaa on ottaa kuvia kunnon kameralla!

Palailen meidän kodin joulutunnelmiin kuvin, kunhan saan uudesta kamerasta ladattua kuvia tähän koneelle. Odottelen, että tekninen tuki (lue: mieheni) saapuu kotiin ja opastaa asiassa.

Ihanan rauhallisia, rentouttavia välipäiviä kaikille! Itse lomailen tämän viikon ja aion ottaa rennosti, jotta jaksaa taas ensi vuonna tehdä töitä :)

Uusin leluni <3


14.12.2010

Joulupurnukka


Joulua tulee nyt joka tuutista. Niin täältäkin. Tässä lyhyen postauksen muodossa joulupurnukat, jotka sisältöineen puuhastelin ystäville joulumuistamisena. Itse purnukassa ei ollut juurikaan puuhasteltavaa, vaan kyseessä on ihan Ikean peruslasipurkki joka sai ympärilleen pitsikoristuksen. Sisältönä minipipareita piparminttukoristeilla sekä kylkiäisenä piparminttukeppejä ja -tikkareita. Makeata joulua.

Yritän sitkeästi pitää kiinni siitä, että annan ystävilleni lahjaksi jotain itse tehtyä. Tänä vuonna energiat kohdistettiin leipomiseen ja purnukkapuuhiin. Remonttikaaos ja muut touhut ovat laskeneet energiatasoja sen verran, että en saanut suunnittelemiani käsityöproggiksia materiaalihankintoja pidemmälle. Blääh. Onneksi ystäviä voi muistaa muulloinkin kuin jouluna :)

10.12.2010

Jotain jouluista


Olen tänä vuonna ollut erityisen saamaton joulupuuhien suhteen. Jouluun on kaksi viikkoa: osa lahjoista vielä ostamatta ja suurin osa jouluvaloista virittelemättä (!!!). Jouluvalojen osalta yleensä aina kyttään naapuruston ikkunoita ja ensimmäisten rohkeiden joukossa aloitan valojen laittamisen. Hyvissä ajoin. Mitään hillitöntä valoshowta en ikkunoihin ja pihaan halua, vaan yksinkertaiset kyntteliköt, tähdet ja valosarjat toimivat parhaiten. Ja ei missään tapauksessa värillisiä valoja, ne tuovat mieleeni joulun sijaan yläasteen discot.

Jotain jouluista olen kuitenkin viritellyt ja tarkoituksena on tulevan viikonlopun kotihiireilyn ja lepuuttamisen ohessa puuhastella enemmän joulutunnelmaa kotiinkin. Parhaimman joulutunnelman tuovat kuitenkin tärkeät ihmiset, jotka saapuvat tänäkin vuonna meidän kotikoloomme maalaisjoulun viettoon. Tunnustaudun vuosi vuodelta enemmän jouluihmiseksi. Me like Christmas.

P.S. Sain blogiurani ihka ensimmäisen blogitunnustuksen Sweet Home Lystimäen Terhiltä. Kaunis kiitos! Olenpas kovin immarreltu ja otettu moisesta :) Täytyy ottaa työn alle blogitunnustusviestikapulan eteenpäin välittäminen...

Tonttupuuhat on aloitettu ja paketointi on hyvässä vaiheessa.

Täydennän joka joulu joulukoristevalikoimaani parilla uudella koristeella. Voitte vain kuvitella millainen sekametelisoppa kuusesta on muodostunut ;) Onpahan paljon kivaa katseltavaa! Tänä vuonna valikoimaa täydennettiin kärpässienillä.

6.12.2010

Huonekalukaruselli ja tulta takassa

Meillä siirrellään jatkuvasti huonekaluja pois remontin tieltä tai sitten niitä siirrellään ihan vaan huvikseen ja vaihtelun vuoksi. Nyt on ilmassa sekä remonttia että huvia, joten taas viuhahti karuselli pyörimään.

Mieheni virittelee alakertaan jalkalistoja ja sen homman tiellä ovat KAIKKI huonekalut. No, osa siirreltiin vain väliaikaisesti pois tieltä ja osa sen vaihtelun vuoksi uusiin asemiin.

Keittiöön on joutunut evakkoon sekalainen seurakunta lipastokaapistoja. Ihan sulassa sovussa siellä seinään nojailevat...


Pelkissä mööpelikarusellitunnelmissa ei olla tätä päivää vietetty. Itsenäisyyspäivään kuuluvat tietyt traditiot, esimerkiksi linnanjuhlien seuraaminen ja vihreät kuulat.

Lisäksi teimme tästä itsenäisyyspäivästä ikimuistoisen omalla tavallamme, kun virittelimme ruokahuoneen pönttöuuniin tulen. Olo- ja ruokahuoneen uunien on pitänyt antaa kuivua noin 6 viikkoa muurauksen jälkeen, ja nytkään emme vielä polttaneet kuin risuja ja keppejä. Hienosti paloi ja piippu veti erinomaisesti! Eipä ole ruokahuoneessamme ollut tulta sitten 60-luvun, joilloin alkuperäiset uunit purettiin pois.

Pöntöissä viritellään nyt muutaman kerran tulta ja sen jälkeen ne vielä maalataan. Nyt uunien pinnat ovat kirjavat valko-harmaasekamelskat. Uunien kuoret ovat siis kierrätettyjä muista kohteista, joista uunit ovat joutuneet purkutuomion alle. Pönttöuunien osia on haalittu naapurista, lähikylältä ja sukulaisten nurkista. Miksi ostaa uutta, kun vanhaakin voi kierrättää. Ja näissä vanhoissa uuneissa on kyllä jotain aivan spesiaalia tunnelmaa ja taikaa :)