30.1.2011

Kirpputorilla

Varoitus! Tämä bloggaus on puhdasta fiilistelyä tämänpäiväisillä kirppislöydöillä :) Itse tykkään kovasti lukea muiden bloggauksia kirppisbongauksista, joten heitän lusikan soppaan ja esittelen päivän saldon.

Rrrrakastan kiertää kirppiksiä. Kierrätys ideologiana on lähellä sydäntäni. Lisäksi vanhoissa tavaroissa on nostalgiaa sekä itseäni miellyttävää ajan patinaa. Itse toki ostan kirpputoreilta myös ns. uusia tavaroita, kuten vaatteita, leluja ja kirjoja. Lastenvaatteiden osto kirpputorilta on kovin järkevääkin, sillä pienet koot ovat käytössä niin vähän aikaa, eivätkä siten juuri kulu - usein löytää jopa käyttämättömiäkin vaatteita.

Kirppistely on myös haastavaa ja ailahtelevaa puuhaa, sillä monesti joutuu lähtemään kotiin tyhjin käsin. Usein kuitenkin löytyy jotain lastenvaate- ja kirjaosastoa tai pientä/suurta kivaa kotiin. Välillä löytyy vähän enemmänkin, ja tänään oli juuri sellainen päivä! Oi-joi, mitä aarteita löysinkään. Kuinka voikaan pieni ihminen tulla niin iloiseksi toisen vanhoista tavaroista. Helposti :)

Pino vaatteita. Raitaa ja pääkalloa sekä velourmyssy. Myssyn voi tuunata tai jättää ihan tuollaiseksi.

Rivi Meandi-haalareita.

Kuvassa olevia Meandi-haalareita en suinkaan kaikkia bongannut tänään kirppikseltä. Päivän löytö on ensimmäiset vihreät, ruskealla sydämellä varustetut velourhaalarit.

Pupu- ja sienipöksyt on ostettu Meandi-kutsuilta ja pususammakkohaalarit bongattu viime syksynä kirppikseltä. Kuten kuvasta käy ilmi, olen ihastunut näihin haalareihin melkoisesti. Sen lisäksi että ovat kivannäköisiä ja hyvälaatuisia, ovat myös pitkäikäisiä pitkän selkäosansa ansioista.

Juuri tsekkasin Meandin kevätmalliston tuoreimman haalarimallin, se on söpö kilpikonna. Luulenpa kuitenkin, että oma haalarikiintiöni on täynnä nyt, kun kaikkia kokoja löytyy eri malleina :)

50-luvun paperinukke, uustuotantoa. 

Yksi kirppispöytä oli väärällään vanhoja paperinukkeja, joukossa sekä uustuotantoa että oikeasti vanhoja nukkeja.

Valitsin joukosta mielestäni kauneimman neidon, 50-luvun paperinuken (uustuotantoa), jonka ajattelin kehystää tytön tulevaan huoneeseen. Nätti kuin mikä.


Äidillekin löytyi jotain. Värikäs käsilaukku, jolle on tiedossa käyttöä jo heti muutamissa helmikuun kekkereissä. Kivaa päästä vähän ulkoiluttamaan tätä veskaa!

Hyvistä ystävistäni löytyy myös kovia kirpputorikiertäjiä. Heidän kanssaan keskustelut usein alkavatkin: "Arvaa/Kato, mitä löysin kirpputorilta..." Vain toinen kirpputorien heavy-user voi ymmärtää sitä voitonriemua ja loistavaa fiilistä, jonka hyvästä kirppislöydöstä saa! :)

29.1.2011

Tuolit, elukat ja uunit

Rumanvihreät tuolit olohuoneen kalustuksessa. Kirppikseltä löytynyt ryijymatto matchaa tuolien kanssa, jei. Neidin Kitty-kärry on ajettu jokailtaiseen "parkkitaloonsa" pöydän alle :)

Tänään oli siivouspäivä, jonka seurauksena pääsin taas vähän pyörittämään mööpelikarusellia. Olohuoneeseen roudattiin varastosta todelliset "shabby chic" -tuolit, joista tein kaupat viime kesänä naapurin kanssa. Maksoin tuoleista 10 euroa/kpl, ei paha mielestäni, kun värikin sattui olemaan suosikkiani, ihanan kamalaa rumanvihreää.

Näin iltasella aamun siivousrehkimisessä ei tunnu olevan järkeä... Pakkaa (ja kämppää) sekoittaa ihmisasukkaiden lisäksi tällä hetkellä neljä karvaista kaveria. Oma vahtikoiramme on saanut seuralaisen hoitokoirasta, joka majailee viikonlopun ylitse nurkissamme. Kissat ovat vähän helisemässä uuden innokkaan karvanaaman kanssa. Vielä pentuvaihetta elävä viikonloppuvierailija ei ihan tajua sitä, että kissat eivät hänestä perusta eivätkä innostu koiramaisista leikeistä.

Pikkuneiti iltatouhuissa. Touho-kissa loikoilee sohvan selkänojalla ja vahtikoira omassa punkassaan sohvan päässä.

Tähän loppuun ajattelin laittaa vielä olohuoneen pönttöuunista ennen- ja jälkeen-kuvat. Jonkin asteinen muutos on havaittavissa :)

Olohuoneen ja ruokahuoneen pönttöuunien rangat viime kesänä omalla pihalla purettuina muista kohteista.

Olohuoneen pönttöuuni tällä hetkellä. Tämä yksilö odottaa vielä pari kerrosta maalia pintaansa. (Jos tarkkaan katsoo, niin huomaa, että yläkehikko maalattu vasta kerran ja alakehikot kaksi kertaa...) Kuvassa vilahtaa myös hoitokoira.

p.s. Pahoitteluni mielikuvituksettomasta otsikosta, tänään ei vaan raksuttanut...

22.1.2011

Entinen asunto

Olemme mieheni kanssa remontoineet laskujeni mukaan kolmea kerrostalokämppää ja kahta omakotitaloa. Kertaakaan ei ole omaan makuun sopivaa kotia löytynyt kertaheitolla, vaan "pientä pintaremonttia" on täytynyt tehdä. Niinpä ajattelin tässä blogauksessani esitellä kuvia entisestä projektistamme. Kaupunkikämpästä, johon muutimme omakotitalon myymisen jälkeen ottamaan aikalisän ja pohtimaan, että mihin seuraavaksi suuntaamme.

Vuosi siinäkin vierähti ja kämppä ehdittiin remontoida lähes kokonaan pinnoiltaan. Mielenkiintoinen projekti, tai kodiksi kai sitä voisi kuitenkin kutsua :) Kuvien laatu ei ole priimaa, vaan nämä on napsittu hätäisesti myynti-ilmoitusta varten sen jälkeen, kun päätös maalle muutosta oli sinetöity.

Olohuoneeseen tapetoitiin musta ja valkoinen seinä, kuvio on kumassakin sama. Nurkassa näkyvä "tankohökötys" on kattimattien raapimis- ja kiipeilypuu, jos joku ihmettelee.

 

Olohuoneen sohvanurkkausta ja valkoista seinää.


Mustaa seinää.

Pieni kurkistus keittiöön.

Keittiön toisella seinällä näkyvä mustapohjainen tapetti on Romon Saiuri-tapettia. Tätä löytyi webistä enää limekukkaisena, kun taas meidän tapettimme oli punakukkaista.

Kuva: Romo Fabrics and Wallcoverings, www.romo.com

Jos tästä kämpästä olisi nyt tarjolla niitä "remonttia ennen" -kuvia, niin voin kertoa että muutos oli melkoinen "haaste". Kämppä oli edellisen omistajan makuun remontoituna kauttaaltaan melko vaaleanpuna-violettiväritteinen ja täynnä erilaisia koristemaalauksia sabluunoin toteutettuna.

Valkoista maalia kului litrakaupalla ja seinien tapetoinnit vaihtuivat kauttaaltaan. Sisustuksemme värimaailma oli silloin musta-valkoinen, ja silloinen kotimme näyttää tosiaankin tyystin erilaiselta kuin nykyinen maalaiskotimme :) Kiva näitä on fiilistellä. 

Tykkäsin tästä asunnosta remontin jälkeen kovasti, mutta ihan kodilta se ei kuitenkaan ehtinyt tuntua. Kyllä se Koti isolla Koolla löytyi vasta täältä maalta.

16.1.2011

Sunnuntaisin...


... meillä on viime aikoina otettu kovin rennosti. Niin rennosti, ettei remppakaan etene. No, nyt vietetään "pidennettyä joululomaa" rempasta, kun ennen joulua otettiin uuvuttava pyrähdys, jotta saatiin nurkat edes jonkinmoiseen edustuskuntoon.

Tänä sunnuntaina pötköttelin sohvalla migreenikoomassa noin kolmeen asti. Lämmitetty kaurapussi päässä auttoi kummasti.

Sohvassa kaikkien kivointa, on että se on uusi! Haettiin piiiitkän harkinnan jälkeen Ikeasta ennen joulua Ektorp-sohva. Vähän arvelutti ostaa soffaa Ikeasta, mutta kun en kerran ole kuullut kyseisestä sohvasta kuin positiivista, niin sellainen sitten halpaan hintaan kotiin roudattiin.

Taustatiedoksi kerrottakoon, että edellinen hintavahko sohva osoittautui täydeksi sudeksi ja epäkelvoksi valinnaksi eläinperheeseen. Toivotaan nyt, että Ektorp pysyy meidän perheen vauhdikkaassa ja kissan/koirankarvaisessa menossa mukana. Ostopäätökseen johdattivat kaunis muoto, edullinen hinta sekä pisteenä ii:n päälle se, että päälliset voi irroittaa pestäväksi. Jee. Jos tämä kaveri palvelee meitä hyvin, muuttanee sen seuraksi jossain vaiheessa toinenkin mokoma.

Tällainen Ektorppi meille muutti. Kuva: Ikea, www.ikea.fi

Sohvasivuraiteilta takaisin sunnuntaielämään... Kun migreenikoomaltani iltapäivästä kykenin, niin virittäydyinkin sitten totaaliselle emäntämoodille. Tein pasta bolognesea, sämpylöitä ja omenapiirakkaa. Sämpylöistä tuli niiiin hyviä. Sutaisin paistettujen sämpylöiden päälle äitini oppien mukaan voisulaa höystettynä siirapilla. Niin parasta, vaikka itse sanonkin ;)

Lämpimäiset uudessa suosikkikulhossani. Kulhon sain ystävältäni, joka oli arvellut sen sopivan tyyliini. Nappiin osui!

Syöpöttelyn jälkeen jatkettiin rauhallista oloeloa. Mitä nyt mieheni pikkuisen irrotti pinkopahvinauloja hirsiseinästä... Niin ja itse inspiroiduin illasta pieneen mööpelikaruselliin, taas vaihteeksi. Suunnitelma lopullisesta mööplauksesta on vielä päässä hautumassa, joten vähän vaiheeseen jäin. Jatketaan tästä sitten vaikka seuraavassa postauksessa :)

7.1.2011

Kuluneena vuonna...

Kotikolo näytti alkuvuodesta tältä...

Ruokahuoneen sohvanurkkaus before. (After-kuvia ei vielä saatavilla, johtuen viimeistelemättömistä remppahommista... :))

Olohuoneen before.

Remppapyörremyrskyn myötä joitakin muutoksia ilmeni...

Olohuoneen after.

Olohuoneen after 2.

Talvi oli kovin luminen ja kylmä...


Talvesta otettiin ilo irti pulkkaillen. Välillä täytyi vähän lepuuttaa silmiä :)

Kesä oli kuuma hellekesä...

Suuremontti starttasi heti alkukesästä. Purkujätettä yläkerran rempasta.

Remppatouhujen ohella oli aikaa viritellä "kasvimaatakin".

Auringonpaahdetta pakoiltiin varjoisassa hellemajassa.

Kesällä piipahdettiin Tallinnan kivikaduilla talsimassa ja morjestettiin muumeja.

Joitakin käsitöitä ja pikkutuunauksia menneeltä vuodelta...

Pikkuprinsessa sai äidin tekemän aasin, joka tosin muistuttaa erehdyttävästi lammasta...

Olohuoneen tyynyt saivat kesäasunsa pöytäliinasta. Ruma rahi huputettiin pallokuosilla. Lämpimästä lekottelupaikasta rahin päällä tuli talon eläimistön kesken vähän kinaa.

Keittiö sai kauan kaivatun naulakkonsa kauan hamstratuista erilaisista koukuista ja hiluista. Kukilla, pitsillä ja isoäidin neliöillä tuunattiin myös pari tyynyä.

 
Pipojen tuunauksia kukkakoristeella tein useampia.

Vuoteen sisältyi myös muutama juhlahetki...

Pieni neiti saavutti ensimmäisen vuotensa <3

Kesäisiä herkkuja, vappumunkkeja ja Halloween.


Vuoden 2011 touhuja odotellessa - oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Hei hei, joulu!


Tekniset ongelmat ovat takana päin, ja sain vihdoin ladattua uudesta kamerasta kuvia tietokoneelle (tai no, mieheni tässä hommassa onnistui... :)). Kamerasta latautui koneelle joulukuvia, niinpä osuvasti näiden kuvien myötä sanon heipat joululle.

Perinteisesti olen loppiaisena kerännyt joulukamat pois nurkista, mutta eilinen meni laiskotellessa. Tänään aion ottaa laiskottelun takaisin ja riisua kodin kaikista jouluhörhellyksistä. Jokunen valo saa jäädä pimeyttä kirkastamaan.

Vuosikin on tässä edellisen blogipäivityksen jälkeen vaihtunut. Nyt elätään meidän perheen osalta taas tapahtumarikasta vuotta 2011. Perhelukumme kasvaa yhdellä alkukesästä :) Siksipä olen "sairastellut" (= voinut pahoin) ja laiskotellut blogipäivitystenkin kanssa. Energia on mennyt ihan muihin juttuihin :)



Taustalla olevan vanhan astiakaapin ostin kuvatekstiviestin perusteella kuluneena syksynä. Kuvassa vääristyy melko pieneksi, mutta todellisuudessa hotkaisi sisäänsä valtavan määrän astioita. Kaappi odottelee tuunausta, kunhan emäntä on taas kykeneväinen... :)