29.8.2011

Leikkiin koukutus


Kaksi neitoa kävivät täällä meidän päivää piristämässä. Leikittiin, juoruttiin, juotiin kahvia ja syötiin. Oli ihanaa nähdä ystäviä, joiden kummankin kanssa olen opiskeluaikoina asunut eli silloin nähty päivittäin, mutta nyt tiet kohtaavat valitettavan harvoin. Tuliaisina neidoilta saimme koko perheen iloksi Miller Goodmanin ShapeMakerin.

Illan suussa pikkuneidin ollessa isin kanssa pyörälenkillä ja pikkumiehen katsellessa unikuvia, äiti teki ensimmäisen palikkatestin. Ja toisen... Ja kolmannen... Jäin koukkuun, myönnetään. Vaikka kyseessä on yksinkertaiselta lasten leikkikalulta näyttävä kapistus, niin palikoilla tehtävät geometriset kuviot olivat kyllä haasteellisiakin. En yhtään ihmettele, että lelukaupan myyjä oli ystävälleni todennut, että näitä noutavat raavaat miehetkin omaksi ajanvietteekseen.

Pikkuneidin kanssa otettiin sitten iisimmin ja tehtiin värikkäitä palikkatorneja. Mahtava lelu, joka tarjosi huvia koko perheelle. Suosittelen ja varoitan koukuttumisesta :) Omaa silmääni myös nuo mielikuvitukselliset geometriset kuviot miellyttävät kovasti.

Miller Goodmanin blogiin pääsee täältä. Hyvä omatuntokin on tällä lelulla leikkiessä, sillä Ombrellinon nettisaitilta opiskelin, että ShapeMaker-palikat ovat valmistettu ympäristöystävällisestä uusiutuvasta kumipuusta ja ovat käsin maalatut.






26.8.2011

Vaippakakku


Meillä on työkavereiden kesken ollut perinteenä antaa uudelle vauvalle lahjaksi vaippakakku. Ajallisesti ei voida puhua pitkästä perinteestä, mutta määrällisesti töissä velloneen vauvabuumin takia voidaan vaippakakkuilu lukea jo perinteeksi :)

Joukkio työkavereita, tai pikemminkin ystäviä, saapui meitä tervehtimään tällä viikolla ja lahjaksi saimme mm. aivan ihastuttavan vaippakakun. Lahja on niin hieno, että ikuistin sen joka kantilta kameralla. Emme ole vielä sellofaaneja pidemmälle lahjaa raaskineet avata, vaan tuossa se on hyllyn päällä vielä komeasti esillä ja ihasteltavana. Pikkuneitiäkin kakku kovasti hämmästyttää. Blogiin täytyi tietenkin asiasta kirjoittaa, sillä onhan tämä DIY-osastoa parhaimmillaan!

Kauniin ulkonäön lisäksi vaippakakku on todella käytännöllinen, sillä vaippojahan vauvaperheessä tunnetusti kuluu. Täytteenä ja koristeena on kaikkea muutakin - sekä kaunista ja kivaa että käytännöllistä. Tämä kakku sisälsi mm. vauvaöljyä, vaatteita ja tuttipullon. Pilkkuja, puuauton, Lasten Metsolaa ja Ilvestä. Äidin suosikkijuttuja kaikki.

Itsekin näitä kakkusia tehtailleena resepti on tuttu. Tärkein raaka-aine on iiiiso kasa vaippoja, jotka sidotaan toisiinsa ympyrän mallisiin kerroksiin. Kerroksia toisiinsa sitomassa kannattaa keskiössä olla esim. vauvaöljypullo tai vastaava. Vaippakakku personoidaan täytteiden ja koristeiden osalta aina vastaanottajansa mukaan - söpön vaaleanpunaista, poikamaisen sinistä - ja meidän rakkaan kakku nyt vihreän ja ruskean sävyissä.

Olemme joskus ystävien kanssa pitäneet pystyssä usean hengen "vaippakakkutehdastakin", jolloin tekemisen ohessa jutellaan ja vaikkapa kahvitellaan - tekeminenkin on siis kivaa ja sujuu paremmin kaverin kanssa. Yksi pitää vaippoja kasassa, yksi sitoo, yksi koordinoi, yksi koristelee, yksi ihmettelee... :)

Elämäni ensimmäisen vaippakakun nyt saaneena oli olo onnellisen ymmyrkäinen, kun ihastelin ystävieni aikaansaannosta. Wau! Hymy nousi korviin ja taisin vähän kiljahdellakin innostuksesta, kun tutkin tarkemmin vaippakakun täytteitä. Miten olivatkaan osanneet valita niin täydellisiä ja juuri meidän pikkumiehellemme sopivia juttuja. Ihanat.


Kanta paikallisjääkiekkoiluun on jo valmiiksi päätetty pojan puolesta ;) Pojan pappa on erityisen ylpeä tästä vaateparresta!

22.8.2011

Lamppuviritys


Vihdoinkin postaus pariin otteeseen mainitusta lampputuunauksesta. Lamppuvirityksestä. Lamppuhirvityksestä. Hirvityksenä siis meille saapui, mutta näin jo kirpputorilla lampun uusin silmin ja omasta mielestäni pinnan alla piili kaunotar. Mieheni mielestä ensikohtaamisella hirvitys.

Ensikohtaaminen

Hirvitys kävi virityksen lävitse. Maalasin puisen jalan valkoiseksi ja kuparin värisen varren mustaksi. Varren maalaukseen käytin liitutaulumaalia, koska oli ainoa musta maalipurkki joka kotoa sattui löytymään. Mieheni teki sähkötyöt uusiksi. Lampun mukana tullut varjostin hajosi kosketuksesta, muovinen varjostinkangas oli ajan saatossa haperoitunut totaalisesti. Niimpä vanha varjostin sai häädön. 

Virityksen jälkeen etsin jonkin aikaa sopivaa varjostinta. Vaihdoin yhden, pidin viikon päivät.

 Varjostin nro 1. Metallinen kirppislöytö. Valaisuteho minimaalinen, kun valo suuntautuu suoraan alas, ja varjostimen istuvuus yläosasta vähän kökkö.

En ollut tyytyväinen. Vaihdoin toisen. Pidin viikon päivät.

Varjostin nro 2. Postimyynnistä tilattu pallovarjostin. Lamppu toi tässä lookissa mieleen lastenhuoneen lampun. Tuo look ei ollut tällä kertaa hakusessa. 

En ollut tyytyväinen. Harkitsin yhden varjostimen maalaamista.

Maalausharkinta. Tämän varjostimen olen ostanut tytön huonetta silmällä pitäen kirppikseltä. Muoto ihana kissankellokukka, mutta keltainen väri tökkii pahasti. Meinasin maalata keltaiset osat jollain muulla värillä (ja varmasti tuon käsittelyn teenkin sitten joskus...)

En jaksanut ja/tai ehtinyt ryhtyä toimeen. Palasin takaisin ensimmäiseen varjostimeen ja annoin asian olla. Toki jossain välissä kolusin lävitse mm. Ikean varjostinlöydön toivossa.

Lopulta sitten ihan paras varjostin käveli vastaani mistäpä muualtakaan kuin kirpputorilta. Täydellinen "mummovarjostin", joka on reunustettu hauskalla pompulanauhalla. Jee! Kylkiäisenä tuli vielä kasa pikkuvarjostimia - mitä kivaa niistä keksisi, sitä en vielä tiedä... :)

Niin, ja tulipahan tässä projektissa todettua, että varjostimella tuon lampun tyyli muuttuu kertaheitolla. Voi sitten joskus kyllästyttyään palata aiempiin tai viritellä vielä uusia tyylejä.



Lamppu päätyi valaisemaam bloggerskan työpistettä ruokapöydän nurkasta käsin.

20.8.2011

Lintukoto

Birdie bird
Kävin etsiskelemässä meidän seudun suurimmassa sisustusliikkeessä (= hallissa) äidilleni syntymäpäivälahjaa. Tuossa liikkeessä piipahtaessaan täytyy olla paljon aikaa, sillä kierrettävää on paljon. Erityisen tarkalla katseella täytyy zoomailla paikan löytötori, josta tekee kivoja löytöjä todella edulliseen hintaan.

Tämän päivän bongaus oli lintunen, jonka ostin 1,50 euron hintaan lintuhäkkiä täydentämään. Olen tuskaillut aikoja sitten hankkimani lintuhäkin muotoisen kynttilälyhdyn kanssa monen monta kertaa... Tuo hökötys ei ole tuntunut löytävän paikkaansa oikein mistään ja ei ole kovin käytännöllinen kynttilöiden polttelussakaan (pohja ei ole kiinteä, joten valuvat kynttilät pudottelevat steariinia maahan).

Nyt kun häkkihökötys sai tuosta viehkeästä linnusta asukkaan, on sitä kivempi katsella ja paikkansakin tuntuu nyt löytäneen. En kuitenkaan hennonnut laittaa lintusta häkkiin sisälle, vaan lintukoto löytyy häkin katolta. Uusi "lemmikkimme" on vapaa kuin taivaan lintu :)

Kynttilälampetit ovat vanhat ja läheltä katsottuna myös ruosteiset - kirppislöytö. Muurin ja hirsiseinän väli kaipaisi jonkinmoista listaa. Hyvä idea toteutukseen vielä hakusessa, joten saa olla nyt näin.

Pikkuneidin kanssa hieman pelleilimme ja sovittelimme lintua myös äidin päähän. Olisin voinut vaikka lähteä Williamin ja Katen häihin Lontooseen tai johonkin muuhun viehkoon brittitapahtumaan, jossa on hattupakko ;)

 P.S. Minut paremmin tuntevat huomaavat varmasti muuttuneen hiusvärin. Purkissa luki tuhkanvaalea - vaalea!? Lopputuloksessa on blondille sulattelemista ;)

19.8.2011

Dagens

 
Minusta on hauskaa lukea muiden blogeista "päivän asu/dagens" -postauksia, joissa bloggerskat esittelevät asukokonaisuuksiaan. Esimerkiksi Kalastajan vaimo -blogin Johannalla on kiva tyyli ja hyvä maku asukokonaisuuksia yhdistellessään.

Itse en moiseen asuesittelyyn pystyisi, vaan jätän vaatebloggauksen asian paremmin hallitseville. Voisi muutenkin olla aika hupaisaa (eikä kuitenkaan mielenkiintoista), jos kertoisin blogissani, että tässä kotiäidin päivän asuna mekko ja legginsit, tunika ja legginsit, mekko ja legginsit... Voisin olla kekseliäämpikin pukeutumisessani, tiedetään ;)

Kun tänään purin kamerasta parin päivän kuvasaldoa, en voinut olla nauramatta... Äidin pienen prinsessan keikistelyt toivat mieleen blogistanian  "päivän asu" -kuvat.

Tyttö esitti kuvasarjassa tällä viikolla kerhossa opittua laulua tanssikuvioineen. "Minä pompin näin, minä pompin näin, minä pom pom pompin näin..." Luova hetki iski juuri kun oltiin lähdössä kyläilemään. Pakkohan se oli ikuistaa. Joten tässä teille meidän pikkuneidin "päivän asu/dagens". Stagena pahasti keskeneräinen sisäkuisti.



Pipo (tytön itsensä valitsema) Lindexiltä. Nahkatakki on kirppislöytö. Mekko Vertbaudet. Legginsit H&M. Sandaalit on ystävän vanhat Name Itit. Puuhelmet jostain marketista.

P.S. Tästä lastenvaateaiheisesta postauksesta tulikin mieleen uudet Meandit. Kävin kurkkimassa nettisivuilta Meandin syksyn malliston, kivalta näytti. Varsinkin vauvojen (ja vähän isompienkin taaperoiden) tassupöksyt. Kuva lainattu Me & I:lta, www.meandi.fi

16.8.2011

Viimein viimeistelty


Kuten aiemmassa bloggauksessani jo kerroin, teimme mieheni kanssa tehokkaasti hommia kodin kunnostamisen eteen ennen ristiäisiä. Monta sellaista jostain ihan hassusta syystä tai saamattomuudesta roikkunutta hommaa saatiin tehtyä vihdoin loppuun.

Kiertelin ympäri taloa, räpsin kuvia ja fiilistelin mm. sitä, kuinka hienoa on, kun ovikello on ruuvattu viimein paikoilleen tai se, että taloon pääsee nyt vaivatta ulkorappusia pitkin. Moni asia on viimein viimeistelty. Eihän kaikkia hienosäätöjä olisi tarvinnut ristiäisiin tehdä, mutta tulipahan tehtyä roppakaupalla asioita valmiiksi, kun oli kerrankin hommille selkeä deadline.

Suurin aikaansaatu näkyvä muutos oli ulkokuistin ja -rappusten sekä "kirjastonurkkauksen" (tästä kuvia myöhemmin) valmistuminen, mutta niitä pieniä juttuja olivat mm. taulujen, peilien, koukkujen ja naulakoiden seinälle ripustaminen. Paljon on vielä tekemättäkin, mm. listoja täytyisi laittaa ja yläkerta on edelleen ihan vaiheessa ja ja ja... Mutta en nyt murehdi niistä, vaan iloitsen niistä kaikista valmiista jutuista. Jee, hyvä meidän joukkue!

Alla ensimakua valmistuneista jutuista ja yksityiskohdista. Lisää seuraa tulevissa blogipostauksissa, sillä nyt ei ainakaan tule blogiaiheista ja -kuvista pulaa :)

Aloitetaan kuvien esittely sisääntulosta ja eteisestä (väliin mahtuu vielä sisäkuisti, joka on edelleen työn alla)...

Pitkäaikainen haaveeni oli ripustaa talon ulkokuistille rottinkikeinu. Siinä on nyt sitten kiikuteltu oikein urakalla. Ihania lepohetkiä syksyn pimenevissä illoissa. (Ei mietitä sitä, että kaiteet odottavat vielä maalia pintaansa...)

Ulkokuistille tarvittiin pikkupöytä (suurempi pöytä sitten varsinaisella terassilla) ja sen seuraksi tuoleja. Neljä kulahtanutta ulkotuolia saivat valkoisen maalipinnan ja vanhaan Singerin jalkaan kiinnitettiin maalattu puulevy.

Ovikello. Pim pom! (Ei mietitä sitä, että seinä on vielä maalaamatta...)

Avainnaulakko. Enää ei tarvitse etsiä avaimia, jos vain muistaa laittaa ne naulakkoon... Naulakko Villa Harmoniesta. (Ei mietitä sitä, että eteisen seinätkin täytyisi maalata tai tapetoida...)

Lasten oma naulakko, jossa pienet takit, haalarit ja laukut säilyvät hyvässä ojennuksessa. Vihdoin pikkuneiti yltää ottamaan itse takkinsa naulakosta. Naulakko on Ikean Leksvik.

Lopetetaan kierros tällä kertaa eteiseen. Tästä on hyvä jatkaa seuraavassa blogipostauksessa :)

15.8.2011

Kun on oikein pieni


"Kun on oikein pieni

voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni

voi istua lumihiutaleille,
liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni."

- Hannele Huovi -

Tämä kaunis runo on kirjasta "Vauvan vaaka" (Hannele Huovi & Kristiina Louhi), jonka poikamme sai lahjaksi kastepäivänään. Ihana juhla. Tärkeät ihmiset läsnä juhlistamassa pienen ihmisen elämän alkua.

Pikkuneiti yrittää piiloutua äidin hameen alle kastetoimituksen aikana




Herkkupöydän takana vilahtaa kummityttömme kiharainen pää :)

Täti oli virkannut poikaselle ikioman kauniin tilkkupeiton <3

Mummi leipoi kakun

Kummitädin tekemä suloinen tiputaulu...

... sekä jo ensikohtaamisella kummitädiltä lahjaksi saatu itse tehty sydänkoriste



8.8.2011

Touhua ja tuhinaa

Touhua. Pikkuneiti auttamassa isiä remppahommissa. Tässä "maalataan" rappusia vedellä.

 Tuhinaa. Pikkumies päiväunilla.

Meillä puuhataan ristiäisiä varten ziljoonaa projektia valmiiksi. Maalataan tuoleja, kirjahyllyä ja pöytää. Nikkaroidaan ulkokuistia ja terassia kuntoon. Ulotetaan suursiivousta normaalia pidemmälle - kaappeihin, komeroihin ja vaatehuoneisiin. Pohditaan ristiäistarjoiluja ja vähän jo valmistellaankin. Viritellään verhoja. Naulataan tauluja seinään. Vain muutamia juttuja mainitakseni. Miten sitä aina juhlien lähestyessä huomaakin niin monen asian olevan "rempallaan"...

Kaiken touhun keskellä suurimman osan ajastani saavat kuitenkin kaksi kullannuppua, joiden kanssa puuhataan milloin mitäkin, ja välillä ollaan vaan ja ihmetellään. Silloin kun kullannuppusten suunnalta kuuluu tuhinaa ja matka höyhensaarille tapahtuu yhtä aikaa, alkavat äidin tehominuutit. Silloin tartun toimeen ja yritän suoriutua mahdollisimman monesta askareesta.

Elämä on siis yhtä touhua ja tuhinaa tällä hetkellä. En siltikään jaksa stressata tulevista juhlista, teemme sen mitä ehdimme ja mitä emme ehdi niin... se jääköön tekemättä. Ainakin toistaiseksi ;)


Siivousvimma on iskenyt lasten leluihinkin. Tässä kuivatellaan pyykkikoneessa pyörineitä ruokatarvikkeita.

 Siivouksen lopputuloksena muutama laatikollinen toistaiseksi arkistoitua tavaraa.

Karviaisia noukittiin pikkuneidin avustuksella.

Kaiken touhun keskeltä täytyy välillä löytyä aikaa kahvitteluunkin :)

 Pikkuapulainen lakisääteisellä lepotauolla.

Äitini virkkaamassa kauniissa kastemekossa pikkumies saa nimen ensi sunnuntaina.