25.10.2011

Ompelusyritykset



Ompelu on sellainen laji, jonka haluaisin taitaa. Tykkään tutkailla ompelijalahjakkuuksien blogeja ja haaveilla, että jonakin päivänä ompelukone taipuisi minunkin tahtooni muussakin kuin suoran ompeleen muodossa.

Ostin jopa jokin aikaan sitten kirpparilta silmiini osuneet Ottobren mekkokaavat, mutta tuolla ne hyllyssä keräävät pölyä. Toinen ompeluaiheinen hankintani on Ritarillan ompelutarvikepakkaus, josta muodostuisi hauska pehmoelefantti. Sekin kerää pölyä hyllyssä. Sitten joskus kun aikaa on enemmän omiin harrastuksiin, aion haastaa itseni näissä kahdessa lajissa ja ommella mekkosen sekä ronsufantin.

Niin kauan kun ajanpuute vaivaa, tyydyn ompelemaan suoraa saumaa. Suoran sauman ompelusta todiste ovat tuunatut olohuoneen verhot, eikä niidenkään saumoista nyt ihan suorat tulleet... Leikkasin valkoisiin Ikea-verhoihin tilkkutyylisesti suikaleita erilaisista kankaista: pilkkukankaasta, Ikean valoverhosta ja ruusukuvioisesta Tilda-kankaasta. Lopputulos on miellyttävä, mutta vielä kesken... Ripustin verhot kuitenkin mallailua varten paikoilleen, vielä täytyisi ottaa alas ja viimeistellä. Ajatuksen "tilkkuverhoihin" sain Ahdin tila -blogista.


Verhojen helmoissa myös tilkkupätkät, helmat tosin viimeistelemättä kuten kuvasta näkyy...

Käsin ompeleminen minulta kyllä sujuu ihan kiitettävästi. Näin joskus kaaaauan aikaa sitten jossain blogissa nappituunatun paidan (valitettavasti en voi linkata, koska en muista enää blogia...) ja päätin tehdä perässä. Tiimarin muovinapeista sai pikkuneiti paitaansa nappikauluksen.


Kuvissa neidillä paidan kaverina Lindexin sateenkaariraitaiset legginsit sydämenmuotoisilla polvipaikoilla.

Retrosaamiset


En ole pitkään aikaan postaillut mitään retroaiheista, mutta nytpä keksin hyvän aiheen. Nimittäin viimeaikaiset "retrosaamiset" :)

Olen saanut aivan mahtavia retrolahjoituksia anopin tuttavien suunnalta. Anoppi tietää viehtymykseni retroon ja on tilaisuuden tullen haalinut kivoja retrojuttuja tänne suuntaan. Nämäkin aarteet olisivat saattaneet joutua vaikkapa roskikseen, mutta onneksi anoppi on ollut tarkkana - iso kiitos siis sinne suuntaan!

Neidin leikkeihin käs'veska. Nappi puuttuu, mutta se ei haittaa menoa. Äitikin voisi tätä joskus lainata ;)


Värikkäät maatilalakanat pikkumiehen petiin. Aivan ihanat!

Retroverhot sopivat kuin nenä päähän talomme 70-luvulla rakennettuun laajennusosaan.

Loppuun vielä tunnustus, joka liippaa aihetta. Olen aivan koukussa Facebookin erilaisiin ostetaan/myydään/vaihdetaan -palstoihin. Itse olen noiden palstojen kautta sekä myynyt että ostanut. Muun muassa juuri eilen meiltä noudettiin 8 kpl keittiöntuoleja, ja viime viikolla mieheni kävi noutamassa Plaston polkutraktorin peräkärryineen pukinkonttiin. Mahtavaa, että keksitään uusia tapoja kierrättää! Ja mikä parasta, ryhmiä voi etsiä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Itse olen jäsenenä mm. Metsola -vaatekirppiksellä.

Tunnustuksista puheen ollen... Kiitos, ihana Mieli, vielä blogitunnustuksesta! Tämän tunnustuksen ideana oli kertoa itsestään uusia asioita. Satuilin itsestäni ihan vähän aikaa sitten toisen tunnustuksen myötä, joten nämä tarinat voi halutessaan kurkata täältä.


Ja loppuun vielä loikoilua yhdellä retrotäkillä. Tämä tosin jo vanhoja hankintoja :)

19.10.2011

Kaapin uudet vaatteet



Kyllästyin olohuoneessa seisovan lelukaapin sisällön tuijotteluun, sillä tuo sisältö pursuaa silmille kaapin lasiovista. Päätin naamioida sisällön tapettien taakse ja vuorasin lasiovet muutamalla tapetilla. Liian harmonistahan en tästä tietenkään halunnut, vaan otin jokaisen lasiin oman tapettinsa. Näistä tapeteista kolme löytyy talomme seiniltä ja yksi, Pihlgren & Ritolan Lumikide, entisen talomme seinältä.




Jos joku ihmettelee viimeaikaisia harventuneita blogipäivityksiä, niin rakas "syyllinen" löytyy tästä alta. Meidän pieni mies on harventanut päivisin nukkumistaan niin, ettei enää lasten päiväuniaikaan (jota ei siis yhtä aikaa enää ole) ehdi koneelle. Iltaisin onkin monesti sitten niin väsynyt, että sohva houkuttaa, tai sitten ziljoonat kotihommat odottavat tekijäänsä. Rakastan tätä bloggaamista kuitenkin sen verran paljon, että aion jatkossa yrittää tsempata itseäni iltaisinkin.

14.10.2011

Menovaihe





Ihan pikainen blogipostaus tähän väliin... Syitä pikaisuuteen on kaksi: menovaihe ja tekniset ongelmat. Menovaihe tarkoittaa meidän huushollissa sitä, että touhutaan niin paljon kaikkea ettei aikaa tunnu riittävän mihinkään ylimääräiseen.

Tämän menovaiheen aiheutti tällä kertaa se, että emäntä turhautui olohuoneen järjestykseen ja päätti heittää kaiken ympäri. Turhautuminen johtui siitä, että huonekalut olivat sijoitettu epäkäytännöllisesti kulkureiteille. Toinen järkisyy huonekalujen siirtelyyn oli se, että patterit täytyy saada taas lämmityskauden alkaessa esille mööpeleiden takaa. Mööpelikaruselli pyörii siis taas... Alla pieni kurkistus kaaoksen ytimeen.

Teknisiä ongelmia on puolestaan kameran ja tietokoneen välillä. Kameralla kuvat näyttävät olevan ok, mutta ladattaessa koneelle heittää kuvien resoluutiot ja kuvasuhteet ihan pieleen. Kääk. Jatkan painiskelemista ongelman parissa. Jos jollakulla on kokemusta moisesta tai hyvää vinkkiä antaa, niin otan kiitollisna vastaan. Kamera on Canonin EOS 550d ja tietsikka ihan perusläppäri, jossa Windows 7. Ongelmat alkoivat mielestäni tuon Windows seiskan asennuksen jälkeen.

Kaaos.

6.10.2011

Lankesin...


Päätin tässä taannoin, että hillitsen itseäni pilkkujen haalimisessa. Laitoin jopa pilkkukuosisia tavaroita (esim. lampunvarjostimia) hetkeksi varastoon pois silmistä ja laitoin tilalle esille jotain muuta. Mutta mitenkäs rouva pilkuistaan pääsee...

Blogiani pidempään lukeneet muistanevat haaveiluni retrosienijakkarasta, mutta sellaista ei ole vastaani vieläkään kävellyt. Sen sijaan näin ihastuttavan jakkaran kauppareissulla lauantaina ja eiliseen asti pystyin hillitsemään itseäni. Miehenikin alkoi jo kyllästymään, kun höpötin vähän väliä jakkarasta, jonka uskoin haluavan välttämättä muuttaa lähi-Tokmannilta meidän kotiin. Kun tähän sienisoppaan lisättiin vielä Nasban blogikirjoitus samaisista sienijakkaroista ja niiden ihanuudesta pikkuväen leikeissä, niin eilen lopulta haettiin sieni kotiin.

Pikkuneiti ihastui kärpässienijakkaraansa niin paljon, että kantoi sen itse autoon. Äiti ei saanut missään tapauksessa auttaa. Rakkauden osoitus sienikaverille olivat varmaan myös kuulikärkikynäpiirustukset sienen hattuun...

2.10.2011

Pelottava pupu


Kovin on jo pimeätä ja makuuhuonekolhoosimme kaipasi pientä lisävalaistusta öisiin vauvan ruokailuhetkiin. Yövaloa, joka ei häiritse muiden unta, mutta auttaa äitiä suunnistamaan pimeässä. Jep, nukumme edelleen koko perhe yhdessä huoneessa alakerrassa, kun yläkerran makuuhuoneet ovat vielä työn alla.

Haaveissani on ollut Egmont Toysin sienilamppu. Tai pupu tai ankka tai sammakko taitaitai... Kaikki kyseisen valmistajan lastenhuoneen lamput ovat kovin ihania ja löytäisivät varmasti remontin valmistuttua paikkansa tytön tai pojan huoneesta.






Kuvat: Egmont Toys, www.egmonttoys.com

Vielä olen kuitenkin hillinnyt itseni ja sattumalta törmäsin Tiimarissa synttärikorttiostoksilla "köyhän naisen" pupulamppuun. Köyhän naisen siksi, että Egmontin pupusta saa Tiimariin pupuun verrattuna pulittaa lähes seitsenkertaisen hinnan.


Pupu muutti meille valaisemaan öitämme, mutta ihan ongelmitta ei olla selvitty. Kaksivuotiaan mielikuvitus laukkaa jo sen verran, että pupu olikin pelottava. "Pupua pelkää", tuumasi neitokainen ensimmäisenä iltana. Jännittäähän se vähän, kun pupu hohtaa pimeässä huoneessa vihreänä virnistäen...

Pupuun täytyi siis ensiksi tehdä tuttavuutta valoisaan aikaan ja enää ei pelota. Tosin tänä viikonloppuna pupu pelotteli meillä vieraillutta 2-vuotiasta pikkumiestä. "Pelästyi pupua", tuumasi pikkumies meidän makuuhuoneessa vierailtuaan. Pelottava pupu ensikohtaamisella, mutta loppujen lopuksi ihan mukava ja valovoimainen kaveri ;)