9.4.2012

Täkkiaddiktio



Minun piti tänään blogata aiemmin lupaamastani pienestä yllärijobista, jonka ideoin yksi aamu mieheni pään menoksi. Mutta kun katsoin räpsiämiäni kuvia kyseisestä kohteesta, olivat ne auttamattomasti ylivalottuneita ja surkeita... Nyt kevätauringon kirkastaessa talomme huoneita, taitaa olla aika kaivaa superhienon kamerani käyttöopas esiin ja alkaa perehtymään paremmin kameran sielunelämään :)

Koska nuo kuvat siis ovat siis mielestäni julkaisukelvottomia, bloggaan toisesta aiheesta. Aiheesta, joka on riipaissut viime aikoina. Hei, olen Tiia ja olen täkkiaddikti. En voi vastustaa ihanakuosisia retrotäkkejä. Huokaus.



Niin kuin pahimmat addiktiot, niin tämäkin tarina juontaa juurensa siihen, että ensimmäinen täkki oli ilmainen. Sen sain rakkaalta ystävältäni lahjoituksena. Niin upea. Seuraavan täkin bongasin kirppikseltä edulliseen hintaan. Kaunis kuin mikä. Seuraavan anelin äidiltäni ja sain vieläpä tuplana täkki-ihanuudet, joihin liittyy lapsuusmuistoja. Sitten lankesin nettikirppiksellä täkkikauppoihin kahteen otteeseen - en vain voinut vastustaa. Viimeisimpänä tein anoppini kanssa vaihtokauppoja ja sain kolmen uudemman sängynpeitteen tilalle kolme retroihanuutta. Täkkejä on siis kertynyt :)

Eihän värikkäitä pumpulitäkkejä voi sitten millään säilyttää vaatekomeron pimeydessä piilossa. Ehei, komeilevat värikkäänä pinona milloin missäkin paikassa, jotta ovat helposti käden ulottuvilla. Käytämme täkkejä peittona sohvalla löhötessä, leikkialustoina lattialla, oivana majojen rakennusmateriaalina...

Viimeisin käyttötarkoitus kahdelle samanlaiselle pumpulitäkille oli peittää valkoisten sohviemme hirmuiset tahrat - näin ei tämän mamman tarvitse heti tahravahingon sattuessa kiikuttaa sohvanpäällisiä pesukoneeseen. Kaavailin täkeistä myös päiväpeittoja lastenhuoneisiin. Niin, ja kyllä nämä palvelevat myös siinä perinteisessä tarkoituksessa, vieras- ja varapeittoina.






P.S. Tervetuloa uudet lukijat! Kaunis kiitos myös monesta ihanasta blogitunnustuksesta, jonka olen lähiaikoina saanut - palaan niihin toisella kertaa. Psst... Kannattaa myös tykkäillä http://www.facebook.com/poppelina  :)

12 kommenttia:

  1. Vau, ihania :) Keltasävyiset täkit sopivat muuten mainiosti hirsiseinien sävyyn! Mulla oli lapsuudessa yksi turkoosinen täkki, ja se on vieläkin ihanan pehmeä, mutta en ole saanut sitä itselleni! Ei sellaista pehmeyttä ole uusissa peitoissa.

    VastaaPoista
  2. Ja taas meiltä löytyy yhteisiä innostuksen kohteita! :) Minäkin olen hulluna vanhoihin täkkeihin! Osa on pinossa vanhan kirstun päällä ja pari täkkiä toimii päiväpeitteenä.

    Olet kyllä onnistunut haalimaan ihania täkkejä. Minulta muuten löytyy samanlainen kuin tuo sinun vihreä ruusutäkki, mutta vain eri värisenä.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka ihania!
    Minäkin varmaan olisin vanhojen täkkien keräilijä, jos jostain löytäisin! :D

    VastaaPoista
  4. Kauniita täkkejä olet löytänyt! Täkkejä ei voi olla koskaan liikaa :)

    VastaaPoista
  5. Ihania täkkejä, ei voi muuta sanoa! Varsinkin nuo tiheäkuvioiset.

    VastaaPoista
  6. Ei ole kovin vaarallinen addiktio. ;) Valkoiset sohvat kannatta suojata Softcarella, niin mehutilkat voi sipaista talouspaperilla kellumasta. Kokeiltu on! Terveisin tuikku

    VastaaPoista
  7. Ooo, täällä oli taas ihanan monta kommenttia!

    Kartanonrouva, nämä vanhat täkit tosiaankin peittoavat pehmeydessään uudet :) Jaana, katselinkin sun blogista just sitä " täkit rullalle ja tyynyksi" -ideaa. Hyvä vinkki! Toivotaan, että Mielikin joskus kohtaa ensimmäisen retrotäkkinsä :) Tuikku, kiitos vinkkauksesta! Tuollainen suihke olisi aika must lapsi- ja eläintaloudessa :)

    VastaaPoista
  8. Ihania täkkejä, itsekin samasta addiktiosta kärsivä. Mun omat on jo vaan aika puhki, kun ne on ollut meillä pienenä käytössä. Nyt aion surautella uusia kuviollisia täkkisiä itse;)

    VastaaPoista
  9. Ihania täkkejä! :) Kauniita kuvia!

    VastaaPoista
  10. Hei! Olen käynyt kurkkimassa ja ihastelemassa blogiasi jo tovin ja nyt viimeistään piti tulla kiittämään antamastasi vinkistä - kipaisin edellisen postauksen luettuani hakemaan Jyskistä hauskan maatuskaliinan meidänkin ruokapöydän iloksi :) Muitakin kivoja ideoita olen kuvistasi ja teksteistäsi poiminut, kiitos!

    auringonpaistetta Poppelinan kotikoloon toivottelee
    Sari

    VastaaPoista
  11. Täkit on kyllä parhaita! Kunpa löytäis järkihintaan ensimmäisenkin, huoh. Ihania nuo sinun kyllä ovat!!

    VastaaPoista
  12. Perhonen korvanlehdellä, itsetehdyt täkit kuulostavat ihanilta. Laitahan sitten kuvia blogiisi.

    Hanna, kiitos ja kiva kun kävit kommentoimassa :)

    Sari, jee, kiva kun jätit puumerkin visiitistäsi! Hienoa, että sinnekin on muuttanut maatuskamummoja :)

    Koivurinteen rouva, onnea täkkimetsästykseen! Itsekin haalinut tuon kokoelmani vuodessa. Kun yksi löytyi, niin johan alkoi tapahtumaan ;)

    Kuten olette huomanneet, täällä on pidetty pientä blogitaukoa, mutta palailen langoille piakkoin!

    VastaaPoista