9.8.2012

Ihan itse virkattu peitto!


Juuri eilen julistin täällä blogikirjoituksessani, etten aloita uutta käsityöprojektia ennen kuin eräs vanha ja työläs projekti on saatettu loppuun. Yksi ilta olympialaisten parissa ja vähän uhoamista siihen tarvittiin, mutta nyt se on valmis!

Virkkasin meidän rinsessalle peiton isoäidin neliöistä. Aikaa tähän käsityöhön kului kauan, mutta suurimman osan ajasta työ valitettavasti oli kaapissa piilossa ja aina syksyn tullen innostuin koukuttamaan uusia neliöitä. Tosin nälkäkin kasvoi syödessä, kun vauvanpeitosta tulikin sitten "vähän isompi peitto". Isoäidin neliöitä peitossa on 108 kappaletta ja kaikki ovat kaksivärisiä. Vaaleanpunaista, violettia, valkoista, beigeä, harmaata ja tummanruskeaa, joka tosin näyttää näissä kuvissa ihan mustalta... Muuten peitto onkin vähän tuollainen säännöllisen epäsäännöllinen :)

Tähän väliin huokaan helpotuksesta, koska pikkuisännän täti virkkasi hänelle oman peittonsa ristiäislahjaksi. Saan siis tavallaan hypätä yhden peiton ylitse ja alkaa hahmottelemaan masuasukin peiton värimaailmaa. Saatan ehkä hylätä hetkeksi nuo kaksiväriset neliöt ja kokeilla useampaa väriä per neliö. Tosin se tietää sitten aina paljon enemmän langanpäitä pääteltäväksi... Sitä hommaa olen tässä sormet verillä pari päivää nysvännyt, ja se on kyllä koko virkkaamisen ankein osuus.

Täytyy myöntää, että tämä on suurin käsityö, mitä olen koskaan tehnyt ja olen ylpeä itsestäni. Rinsessakin tuntui peitosta tykkäävän, toki hän on sitä jo työvaiheessa useaan kertaa hypistellyt. Antaa syksyn tulla, lämmin peitto ainakin löytyy :)



8 kommenttia:

  1. Upea peitto! Todella iso työ, mutta on se kyllä vaivan arvoinen! :)

    VastaaPoista
  2. Voi hitto miten hieno! Mulla on peukalo suorastaan kadoksissa, kun puhutaan virkkaamisesta tai kutomisesta, mutta haaveena olisi opetella ruutujen tekeminen, että meille saatais myös tollanen kaunistus sohvalle :)

    VastaaPoista
  3. Huippuhieno! Kyllä saatkin olla itsestäsi ylpeä:)

    -jaana

    VastaaPoista
  4. Vitsi, miten hieno!!!
    Jospa minäkin saisin inspiraation saattaa loppuun 2 vuotta sitten aloittamani peiton... :)

    VastaaPoista
  5. Upea!!! Mä oon monsti haaveillu, mutta ymmärtänyt olla aloittamatta. Ehkä vauvakoossa onnais, mutta noin mittavaan menis vuosia. Mutta mitä sitten? Ihana lapsuusmuisto tyttärelle.

    VastaaPoista
  6. Voi että! Tosi upea! :) Melkoinen urakka siulla ollut!

    VastaaPoista
  7. Upea peitto! Peitot ovat megatyöläitä, mutta niin ihania!

    VastaaPoista
  8. Oi, täällähän oli paljon kommentteja! Kiitos kovasti kehuista :) Urakka oli tosiaan suuri, mutta niin kaiken näpertämisen arvoinen! Ja nyt on pari ensimmäistä neliötä jo seuraavaan tehtynä, on se vaan koukuttavaa hommaa... ;)

    VastaaPoista