28.3.2012

Vaxtuukillinen maatuskamummoja


Nyt on pakko esitellä minun hyvän mielen vahakankaani - vaxtuukillinen maatuskamummoja. Sain vinkkauksen, että Jyskissä on myytävänä maatuskakuvioista vahakangasta ja vieläpä edulliseen 4 eur/metri hintaan. Pakkohan sitä oli hakea, sillä vahakankaat ovat touhukaksikon ruokailualustoina tällä hetkellä niin helppohoitoisia.

Ostinpa vahakangasta sitten reippaan puoleisesti, niin on kaapissa hillottuna muutama ylimääräinen metri hyville ideoille. JOS osaisi ommella, niin tuostahan tekisi vaikka meikkipusseja, kauppakasseja tai jopa sadetakin :)




25.3.2012

Tämän viikon kirppisaarteita


Ystäväni suuresta citystä vieraili meillä tällä viikolla. Hän oli koko päivän minun ja lasten seuraneitinä. Oli kyllä todella kiva päivä. Aamupäivällä kolusimme ihan kahdestaan kaksi lähikylän kirpparia ja iltapäivästä matkattiin touhukaksikolla varustettuna vielä toiselle lähikylälle aarrejahtiin. Kumpikin teki hyviä löytöjä, omani esittelen tässä postauksessa.

Ystäväni on haka tietämään ja tunnistamaan vanhaa emalia, ja hän löysikin todella kauniin Esteri Tomulan pienen Vegeta-kattilan. Olen pikkuhiljaa itsekin alkanut vähän innostua tuosta vanhasta emalista. Niillä vaan on kysynnän ja tarjonnan vuoksi jo melko kovat hinnat kirpuilla ja toreilla. Mutta jos jonkun kivan emalisen kahvipannun edes bongaisi, niin saisi pikkunoita pääsiäiseksi pannusen sulkaamunille ja muille herkuille :)

Sitten niihin kirppisbongauksiin... Kerrankin löysin myös miehelleni jotain! Ostin meinaan Panu Kailan Talotohtorin todella edulliseen hintaan. Tuo oli kyllä niin passeli löytö, sillä olemme jo pitkään pohtineet Kailan opuksen hankkimista. Kirjasta selviää kyllä kaikki mahdollinen vanhoista rakennuksista ja niiden remontoinnista - siinä on iltalukemista vähäksi aikaa.

Lapsille retrotuolit. Aivan loistavassa kunnossa kumpainenkin! Näitä kun jostain bongaisin vielä kaksi lisää... Pikkumieskin innostui näistä tuoleista niin, ettei malttanut pysyä pois kuvasta.

Keittiöön punainen postilaatikko, johon saa tunkea keittiössä päämäärättömästi kuljeskelevat lehti- ja postikasat. Kuten kuvasta näkyy, niin sopii myös keittiön muihin punaisiin yksityiskohtiin.

Villatakki pikkumiehelle. Onhan tässä vähän tyttömäisiä sydämiä, mutta se ei meidän isäntää haittaa. Tähän villasettiin kuului myös housutkin. Vähän olivat nukkaantuneet ajan saatossa, mutta muuten aivan priimakuntoiset. 

Tämä minisalkku on naisten iltalaukku. Ostin tämän jo aikaisemmin vanhempieni kotikylän kirppikseltä, mutta esitelläänpä nyt sekin, kun silmiini osui valokuvista. Ehkä vähän epäkäytännöllinen avata, mutta meillä tämä tuleekin lähinnä sisustuskäyttöön.

Seuraavassa blogipostauksessa taidan kertoa erään aamun päähänpistostani. Tuumasin aamulla miehelleni, että minulla olisi yksi villi idea... Siinä vaiheessa isäntä jo henkisesti valmistautui kantamaan olohuoneen kalustoa yläkertaan tai virittelemään jotain muuta mööbelikarusellia... Mutta metsään meni! Siitä lisää sitten seuraavaksi :)

18.3.2012

Täystuho


Äitini kummasteli, että miksi en viime aikoina ole päivittänyt blogiani aktiivisemmin. Syitä on kaksi. Toinen on kevätauringon aiheuttama migreeni ja toinen on herra täystuho.

Meidän pikku-ukko viipottaa kauheata vauhtia, ehtii joka paikkaan, ujuttaa pienet sormensa kaikkialle, tunkee kaiken suuhunsa, nousee pystyyn tukea vasten, huojuu ja heiluu ja kopsahtelee. Suuri osa tämän kotiäidin päivästä sujuu siis perässä hiihtäen ja vaaratilanteita eliminoiden. Allaoleva kuvasarja on omistettu ehtiväiselle muruselle.

Maistellaan helistintä.

Morjestetaan koiraa.

Ihmetellään siskon touhuja.

Ja taas morjestetaan koiraa.

Pyllistetään kameralle.

Pyritään ylöspäin.

Ropelletaan äidin tavaroita.

Myllätään elokuvakaappia uuteen uskoon.

Pyritään määrätietoisesti kohti takkaa. Rottinkituoli laitettu tarkoituksella stoppariksi takan eteen :)

Kingetään äidin syliin syömään kamera. Melkoinen rakastettava täystuho :)

16.3.2012

Leikkeihin vanhaa ja vielä vanhempaa Brioa

Rrrrrakastan Brion leluja. Onneksi lapsetkin tykkäävät niillä kovasti leikkiä, eivätkä kaiken maailman muovihärpäkkeet ja pikkutilpehöörit ole vallanneet taloamme. Vielä... Ainakaan ihan kokonaan.

Kuva: Brio, My First Set Darling

Joku saattaa muistaa blogini alkutaipaleelta sen, kun yritin metsästää rinsessalle 1-vuotislahjaksi Brion Darling-hepalla höystettyä taaperon junaratasettiä. Tuo kyseinen heppajunaratasetti on jäänyt kummittelemaan mieleeni siitä saakka, kun näin ensimmäistä kertaa jossakin sisustuslehdessä yllä olevan mainoksen joskus 2000-luvun alkupuoliskolla (?). Siinä oli kaikki elementit kohdallaan ja kolahti täysillä minun makuuni. Lapsia minulla ei kuitenkaan vielä tuohon aikaan ollut, joten setti jäi ostamatta.

Kun esikkoni juhli 1-vuotissynttäreitään vuonna 2010, ei heppasettejä enää Suomesta saanut, joten haaveiksi jäi. Onneksi noita Brion settejä oli muitakin valloittavia, ja jostain lelukaupan varaston perukoilta löytyi vielä Brion Caty-kissasetti neitiä ilahduttamaan.

Kuva: Brio, My First Sets

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.... Nyt sain Facebook-kirpparilta käsiini tuon Brion Darling-hepan ja settiin kuuluvat 3 heppavaunua. Jee! Ja jotta onni (tai Brion heppa :)) olisi potkaissut oikein kunnolla, niin samaan aikaan livekirpulta silmiini osui noista taaperoseteistä vielä Frogster-sammakko. Sammakkovaunuja ei valitettavasti pöydässä ollut kaupan, mutta se ei äidin ja tyttären hymyä hälventänyt. Nämä kolme kaverusta ovat todella mieluisia leikkikavereita ja junaradallakin pärrätään ahkerasti. Pikkumies toistaiseksi tyytyy vain maistelemaan noita heppavaunuja - hyvältä tuntuvat maistuvan :)




Tähän blogikirjoitukseen sopii oivasti myös reilu viikko sitten synnyinkaupunkini kirppikseltä bongattu todella vanha Brion lelu. Pesulapussa lukee, että hänen nimensä on Fred. Melko muikea kaveri. Jotenkin muistelisin, että yhdellä ystävälläni olisi tämä ollut tallessa omasta 70-luvun lapsuudestaan. Täytyypä selvitellä kaverin alkuperää vielä...

5.3.2012

Tsirp tsirp!


Kevät ja muuttolinnut ovat saapuneet meidän wc-tiloihimme, vihdoinkin. Tapettihan meillä on ollut valmiina jo syksystä saakka, mutta mitä sitä suotta kiirehtimään kun kaikkea muutakin hommaa on ollut. Nyt sitten mieheni talviloman aikana laitettiin tuulemaan sekä vessan että yläkerran osalta.

Vessan uusi tapetti on Eijffingerin Un Bisou -mallistoa (tapetin valintaa pohdiskeltiin täällä) ja kolahtaa omaan makuuni niin täysillä sekä väreiltään että kuosiltaan. En voisi olla tyytyväisempi. Aikaisemminhan vessassa näytti tältä. Uuden tapetin myötä tuntui, että tilaa, valoa ja raikkautta tuli roppakaupalla lisää tuohon muuten niin kovin ahtaaseen vessaan. Antaa kuvien kertoa uudet tunnelmat. Tsirp tsirp.

Kattolistat on vielä asentamatta...


Seinän pinnassa juoksevia vesiputkia yritin naamioida tapetin teemaan sopivan lintuhäkin taakse. Hetken mietin, että onko tuo jo vähän överi värikylläisen tapetin kanssa, mutta sitten muistin että en ikinä ennenkään ole ollut hillitty sisustaja :)





3.3.2012

Ruusukupit


Joskus sitä vain sattuu oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan ja avaa suunsa juuri oikeasta aiheesta. Näin kävi itselleni, kun kerroin tuttavalleni ajatuksestani valaa vanhoihin kahvikuppeihin kynttilöitä. Hänpä olikin juuri tekemässä muuttoa ja halusi epätoivoisesti eroon laatikollisesta kahvikuppeja. Niinpä sain ne matkaani ja juuri äsken purin laatikon sisältöä ja ihastelin.

Kynttilöiden lisäksi aion hyödyntää näitä kahvikuppeja muuhunkin. Omissa haaveissani on meinaan jo jonkin aikaa pyörinyt mummomainen ajatus kahvin ryystämisestä ruusukupeista. Näin vanhassa talossa mielestäni yksinkertaisesti vain kuuluu olla kokoelma ruusukuppeja, joiden avulla voi nostalgisoida niitä kaikkia kahvihetkiä, joita näihin huoneisiin on mahtunut. Olen siis kehittänyt pakkomielteen ruusukupeista, joita olenkin jo hipelöinyt lukuisilla kirppareilla. Tarjolla on usein yhtä, kahta tai kolmea kuppia, joissa on yksi, kaksi tai kolme tassia eli melkoisia kokoelmaeriä.

Niinpä olenkin jalostanut oman ajatukseni siihen, että haluan kasan samantyylisiä (ruusuja tms. kukkakuvioita valkoisella pohjalla), mutta erilaisia ruusukuppeja. Jemmaan näistä lahjoituksena saaduista kupeista muutaman omaan ruusukuppikokoelmaani ja aloitan keräilyn än-yy-tee-NYT. Ihanan mummomaista.

 

Tämän kerrostarjottimen ostin tällä viikolla kirpparilta täydentämään ruusuisia kahvitteluhetkiä. 

Niin ja arvatkaapas mitä... Mulla on näihin kuppeihin just täydelliset lusikatkin jo valmiina! Kunhan joku vaan viitsisi kiillottaa ja puunata ne ensin... Näillä lusikoilla on tunnearvoa: mieheni on ne kovalla hikoilulla lapsuudessaan ansainnut erilaisista urheilukilpailuista :)


Blogini löytyy nyt myös Facebookista. Käykääpä kaikki innostuneet klikkaamaan tykkää-nappia, niin saatte blogipäivitykset tuoreeltaan uutisvirtaanne. Poppelinan Facebook-sivusto löytyy täältä.