25.4.2012

Blogihiljaisuus



Täällä ollaan vietetty blogin osalta hieman hiljaiseloa. On vain ollut kiire. Mutta nyt aion taas ryhdistäytyä tämänkin homman kanssa, kun elämä on taas saatu kaikessa härdellissä pikkuisen tasapainoon.

Kotiäidin äkilliset kiireet johtuvat siitä, että vanhempainvapaakausi päättyi ja elämä pikkuisen muuttui. En siis palannut vielä töihin, vaan jäin kotiin lapsia hoitamaan ja opiskelemaan. Suoritan tiedotusopin approa, ja kun muutama vuosi on aiemmista yliopisto-opinnoista jo vierähtänyt, niin pikkuisen on alku ollut opettelua. Mutta nyt näyttää jo paremmalta, ajankäyttöni on tehostunut ja pääkin on pikkuhiljaa virittynyt opiskelumoodille.

Kuten allaolevasta kuvasta voitte päätellä, yksi pikkumies on oppinut seisomaan omin jaloin. Askeleitakin on jo otettu. Palailen blogistaniaan piakkoin pidemmän tekstin muodossa, mutta nyt hipi hopi kauppaan simatarpeita noutamaan :)

9.4.2012

Täkkiaddiktio



Minun piti tänään blogata aiemmin lupaamastani pienestä yllärijobista, jonka ideoin yksi aamu mieheni pään menoksi. Mutta kun katsoin räpsiämiäni kuvia kyseisestä kohteesta, olivat ne auttamattomasti ylivalottuneita ja surkeita... Nyt kevätauringon kirkastaessa talomme huoneita, taitaa olla aika kaivaa superhienon kamerani käyttöopas esiin ja alkaa perehtymään paremmin kameran sielunelämään :)

Koska nuo kuvat siis ovat siis mielestäni julkaisukelvottomia, bloggaan toisesta aiheesta. Aiheesta, joka on riipaissut viime aikoina. Hei, olen Tiia ja olen täkkiaddikti. En voi vastustaa ihanakuosisia retrotäkkejä. Huokaus.



Niin kuin pahimmat addiktiot, niin tämäkin tarina juontaa juurensa siihen, että ensimmäinen täkki oli ilmainen. Sen sain rakkaalta ystävältäni lahjoituksena. Niin upea. Seuraavan täkin bongasin kirppikseltä edulliseen hintaan. Kaunis kuin mikä. Seuraavan anelin äidiltäni ja sain vieläpä tuplana täkki-ihanuudet, joihin liittyy lapsuusmuistoja. Sitten lankesin nettikirppiksellä täkkikauppoihin kahteen otteeseen - en vain voinut vastustaa. Viimeisimpänä tein anoppini kanssa vaihtokauppoja ja sain kolmen uudemman sängynpeitteen tilalle kolme retroihanuutta. Täkkejä on siis kertynyt :)

Eihän värikkäitä pumpulitäkkejä voi sitten millään säilyttää vaatekomeron pimeydessä piilossa. Ehei, komeilevat värikkäänä pinona milloin missäkin paikassa, jotta ovat helposti käden ulottuvilla. Käytämme täkkejä peittona sohvalla löhötessä, leikkialustoina lattialla, oivana majojen rakennusmateriaalina...

Viimeisin käyttötarkoitus kahdelle samanlaiselle pumpulitäkille oli peittää valkoisten sohviemme hirmuiset tahrat - näin ei tämän mamman tarvitse heti tahravahingon sattuessa kiikuttaa sohvanpäällisiä pesukoneeseen. Kaavailin täkeistä myös päiväpeittoja lastenhuoneisiin. Niin, ja kyllä nämä palvelevat myös siinä perinteisessä tarkoituksessa, vieras- ja varapeittoina.






P.S. Tervetuloa uudet lukijat! Kaunis kiitos myös monesta ihanasta blogitunnustuksesta, jonka olen lähiaikoina saanut - palaan niihin toisella kertaa. Psst... Kannattaa myös tykkäillä http://www.facebook.com/poppelina  :)