30.5.2012

3-vuotias




Nyt on 3-vuotissynttärijuhlat juhlittu suvun ja ystävien kesken. Viime sunnuntaina sää suosi meitä ja juhlasää oli mitä mainioin. Suuri osa synttärivieraista viihtyikin ulkosalla ja terassilla oli ihanan aurinkoinen tunnelma kakkukahvitteluun.

Tänäkin vuonna tilasin kakkupöydän pääosanesittäjän ystävältäni, joka loihti jälleen hurmaavan kakkusen neitokaisen toiveiden mukaan. Tärkeintä oli, että kakkua kaunisti Pikku Kakkosestakin tuttu Pikku Prinsessa. Prinsessat kaikissa muodoissa ovat nyt ihan in ja pop.



Itse leivoin juhlapöytään suolaisia piirakoita: tex mex -piirakkaa ja kinkku-fetapiirakkaa, pellillisen vadelmapiirakkaa sekä cake popseja. Kaverisynttäreitä varten täydensin juhlapöytää vielä pellillisellä mokkapaloja.

Elämäni ensimmäinen erä cake popseja eli kakkutikkareita.

Nuo cake popsit olivat ensimmäinen kokeiluni kakkutikkareiden parissa. Reseptihän on superyksinkertainen: leivotaan pellillinen mokkapalataikinaa (myös jokin muu kakkutaikina käy) ja sitten paistamisen jälkeen murustetaan kulhoon. Sekaan laitetaan tuorejuustoa, itse käytin vaniljatuorejuustoa. Tämän jälkeen taikinasta pöyritellään palloja. Jäähdytellään hetki jääkaapissa. Tikkarin tikut (joita en saanut viime tinkaan mistään, vaan käytin mehupillejä :)) dipataan sulatettuun suklaaseen ja isketään kiinni palloihin. Taas jäähdytellään jääkaapissa. Sitten vielä dipataan suklaaseen ja strösseleihin. Ja vielä kerran jääkaappiin jäähtymään.

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta itseltäni ei sujunut ihan niin kuin Strömsössä... Ensinnäkin laitoin taikinaan ilmeisesti liian vähän tuorejuustoa ja pallot eivät meinanneet pysyä kasassa, eikä tikuissa. Nuo mehupillitkään eivät olleet ihan parhaita tikkarintikuiksi, vähän turhan lepsuja tapauksia. Käyttämäni valkosuklaa olisi kannattanut sulattaa syvemmässä astiassa, niin olisin saanut cake popsit dipattua kunnolla suklaaseen. Nyt cake popsit saivat vain puolittaisen valkosuklaahunnun. Sain kuitenkin lopulta muutaman muotopuolen kakkutikkarin aikaiseksi ja vieraillekin tuntui kelpaavan. Jos haluatte nähdä oikeasti hienoja kakkutikkareita, niin kurkatkaapa Bakerella-blogiin. Wau, tuossa on tavoitetta!

Synttärisankarin pikkuveli keskittyi juhlahumussa juttelemaan peilikuvalleen :)

23.5.2012

Ulkoistettua elämää


Nyt on ilmat hellineet koko alkuviikon täällä meidän leveysasteilla. Tässä pieni kuvakavalkadi viimeaikaisesta ulkoilmaelämästämme. Kesä kesä kesä!

Eräs pieni rinsessa täytti vuosia. Hartain synttärilahjatoive oli potkulauta. Sellaisen hän sitten sai ja nyt jo potkuttelee kovaa vauhtia. Kakkuhetki vietettiin perheen kesken ja oikeat juhlat ovat vasta tulossa. 



Hiekkalaatikon valtias. Itku tulee, kun pois nostetaan. 

Kesäkengät. Tampereeltakin löytyy nykyään Skopunkten, josta shoppasin aikoinaan Tukholmassa asuessani kivoja, halpoja, opiskelijabudjetille sopivia kenkiä. Nyt niitä saa kotikonnuiltakin ja kotiäidin budjetti kiittää :)

Kurkistus kameraan, heippa! Itse blogistikin uskaltaa näyttää kasvonsa aurinkopilkkuineen ja huolittelemattoman kotiäiti-lookkinsa hieman verhoutuneena. Migreenipotilaan tärkeimmät kesäasusteet ovat päähine ja aurinkolasit. Antaa paistaa!

15.5.2012

Leijonanpäälipasto


Leijonanpäälipasto. Siksi me sitä kutsutaan. Tämä lipaston romu puhutteli jo ensikohtaamisella kirppiskierroksella. Sinne sen kuitenkin ensikohtaamisella jätin, kunnes omatunto alkoi noin viikon päästä kolkuttelemaan. Oli se niin kärsinyt ja tärähtänyt tapaus, eikä kylkeen kiinnitetty hintalappukaan ollut kummoinen, että piti se sitten lopulta pelastaa meidän nurkkiamme kaunistamaan.

Lipasto muuten siis on ihan hyvässä kunnossa, mutta kuten valokuvistakin näkyy, on siitä tuo etureunan viilu lohkeillut todella rumasti. Lisäksi vetimenvirkaa toimittavat leijonanpäät ovat heppoisasti kiinni ja yksi jo pudonnutkin. Tosin tallessa on tuo neljäskin leijonanpää ja odottaa paikalleen kiinnitystä. Muutama naarmukin löytyy myös päällipinnasta, joten näine pintavaurioineen tämä lipasto on jo parhaat päivänsä nähnyt.



Ajattelin kuitenkin fiksata tuon viilun kuntoon ja mieheni lupasi kiinnittää leijonanpäät järeämmin paikoilleen. Tuo peilihän ei siis alkujaan kuulunut lipastoon, vaan peili löytyi meidän yläkerrasta edellisen omistajien jäljiltä ja löysi paikkansa lipaston päältä.

Lipaston viereen parkkeerasi viikonloppuna äitienpäivälahjani. Valitsin tällä kertaa lahjan ihan itse ja halusin Ikeasta tuollaisen Lyrik-lampun. Olen pitkään kaivannut ruokahuoneeseen jotain kivaa jalkalamppua ja Ikeasta sen nyt sitten tällä kertaa bongasin. Ikeasta mukaan lähti myös lipaston päällä keikkuva laventeli sekä kaksi ihanaista hortensiaa.




8.5.2012

Päähänpisto jämätapeteista


Mainitsin muutama blogipostaus sitten päähänpistosta, jonka sain yksi aamu. Avasin puheen miehelleni vinkaten, että minulla saattaisi olla yksi idea. Siinä vaiheessa mieheni valmistautui henkisesti jo kantamaan sohvaa ja kaappeja nurkasta toiseen - pyörittämään massiivista mööpekikarusellia. Jälleen kerran. Mutta tällä kertaa ajatus koskikin meidän keittiön kulahtaneita seiniä - tai oikeastaan vain yhtä seinää.

Meidän keittiö on aivan järkyttävässä kunnossa ja huutaa kovaan ääneen keittiöremppaa. 1970-luvun kaapistot ovat aikansa eläneet ja seinissä on sellainen jo likaisen sävyinen vaalea, hieman persikkaan sävytetty maali. Suurin osa seinistä on osaksi peitetty kaapistoilla tai muilla huonekaluilla, mutta yksi kokonainen seinä on jo pitkään huutanut rumuuttaan. Mitään tuolle ei ole olla kuitenkaan viitsitty tehdä, kun tietää että se keittiöremppa häämöttää tulevaisuudessa.

Nyt sitten ehdotin, että tapetoisimme jämätapeteilla tuon seinän. Meillä on parin kämpän ja kahden talon remontoinnin jäljiltä massiivinen kasa jämätapetteja. Aina on jäänyt rulla tai vajaa ylitse tapetoinnin jälkeen. Tuosta kasasta löytyi melkein kolme kokonaista rullaa kolmea eri tapettia, kaikki vaaleansävyisiä ja hieman samantyylisiäkin. Niistä päätimme tehdä vuorovuodittain "raitatapetin" eli tapetoida hieman tilkkutäkkityyliin.

Lopputuloksen näette kuvista. Itse tykkään tästä väliaikaisratkaisusta kovasti paljon enemmän kuin edellisestä likaisen valkoisesta seinästä. Hulluutta olisi ollut mennä ostamaan uutta tapettia, kun tietää, että kohta seinät, lattiat ja kaapit kuitenkin laitetaan uuteen uskoon. Jämäpaloista tuli ihan pirtsakka ratkaisu :)


Astiahylly on talon edellisten asukkien peruja. Luultavasti se tulee saamaan vielä jonkun pirtsakan maalin pintaansa. 

Näillä tapeteilla on tapetoitu entisessä talossamme olohuone, ruokahuone ja keittiö. 

Yksi suosikkitapeteistani kautta aikojen. Harmi vain, että tätä ei enää saa mistään... Meillä oli tapettia edellisen talomme keittiössä tällaisena harmaakuvioisena sekä mustakuvioisena. Pahoittelut huonosta ja epätarkasta kuvasta...

3.5.2012

Vappua


Niin, vappuhan meni jo... Piti niin ladata nämä kuvat vappuaattona jo tänne ja hihkaista kaikille hauskat vapuntoivotukset. Niinhän siinä sitten kävi, että touhotin menemään vappuvalmisteluja koko päivän, enkä ehtinyt tietokonetta vilkaisemaankaan.

Illalla tulivat ystävät kylään ja mukava ilta oli lasten riemua täynnä. Vappumenu piti sisällään grillipihvejä ja -makkaraa sekä valkosipuliperunoita, mansikka-halloumisalaattia ja jälkiruuaksi valkosuklaamoussea mustikoilla.

Vappupäivänä käytiin korkkaamassa tämän kesän osalta Särkänniemen kieputukset. Ihana aurinkoinen jaksoi paistaa koko vapun. Kevät on muuten ihan super! (Jos ei lasketa migreenipäiviä... ;))

 Vappuherkkuja. 


Meidän pieni puutarhatonttu mopon kimpussa. Pojalla on muuten päällään minun vanha villatakkini, mummuni kutoma. 

 Minni-hiiri kipuaa possujunan kyytiin.