2 vuotta

Meidän kuopuksen, pienen Nuppusen, synttäreitä juhlittiin joulukuussa. Nuppunen on syntynyt joulukuun alkupuolella. En ole vielä koskaan kokenut sitä haastavaksi, että juuri ennen joulua järjestetään juhlat, vaikka joulunalusaika muutenkin on monille kiireistä aikaa. Päinvastoin! Mielestäni on ollut aina kiva saada perhe, suku ja tärkeät ystävät koolle vielä ennen joulua. Sitä paitsi on myös kätevä samalla meidän aikuisten tonttuilla ja vaihtaa lasten katseilta salaa joululahjapussukoita aattoillan varalle.

Tänäkin vuonna siis juhlimme Nuppusta juuri ennen joulua. Pientä jännitystä meillä toki oli juuri ennen synttäreitä, kun lapset sairastivat vesirokon. Nuppunen viimeisimpänä potilaana ehti kuitekin hyvin toipua suureen juhlapäiväänsä mennessä.

Neiti nautti päivästä täysillä ja totesi jokaisen syntymäpäivälahjan kohdalla hymyssä suin: "mun oma". Meidän perhe lahjoi synttärisankaria ja innokasta kokkia Ikean Duktig leikkikeittiöllä (klik!) ja muut juhlavieraat toivat nedille mm. astioita keittiöleikkeihin, eläinkirjan, kaulakorun, duploja sekä eläinpehmoleluja.

Täytekakun sijaan leivoin juhlavieraille vadelmajuustokakkua. Tuon kakun reseptiä on minulta paljon kyselty Facebookissa ja kaveripiirissä, joten laitan reseptivinkin myös tähän. Synttärikakun sovelsin Nohannan blogin mustaherukkajuustokakusta (klik!), johon laitoin alkuperäistä reseptiä vähemmän sokeria, koska marjat vaihtuivat makeisiin vadelmiin. Olen tuota kakkua tehnyt paljon myös mustaherukkaversiona sekä piparkakkupohjalla - vie kyllä kielen mennessään!

Kuvissa juhlatunnelmia pienen tytön tärkeästä päivästä ♥

P.S. Suuri osa kuvista on kännykkäräpsyjä, kuten laadustakin huomaa...

Tämä kuva ei ole juhlapäivältä, vaan seuraavalta viikonlopulta. Ystävien kyläilyn jälkeen loppui veto olohuoneen puusohvalle joulukuusen juureen :)

Paluu arkeen

Voi, miten ihanaa oli lukea kaikki kommentit, joita olin edelliseen comeback-kirjoitukseeni saanut. Kiitos niistä ♥ Mukava huomata, että monet blogitutut tänne edelleen tiensä löysivät ja uusiakin lukijoita ilmoittautui! Minulla onkin sitten ilo istahtaa joku ilta ajatuksella alas ja kurkkia lävitse vielä muiden blogit. Mitä kaikkea tässä onkaan poissaoloni aikana ehtinyt sattumaan.

Huomenna koittaa paluu arkeen. Lapset menevät hoitoon ja itse ajelen isoon kaupunkiin töihin. Joululoma tuli tarpeeseen ja on ollut pitkä, ihana ja rentouttava. Oikein mitään emme ole tehneet, olleet vain kotona ja välillä tavanneet ystäviä. Jotain pientä maalausprojektiakin tässä on ollut, mutta niistä myöhemmin. Käsitöihinkin olen taas saanut kipinän toivuttuani tenniskyynärpäästä (moinen "urheiluvamma" esti virkkaamisen ja kutomisen täysin, sopivasti juuri joulun alla... Murh!).

Tästä kirjoituksestakin tuli nyt tällainen yleinen jaarittelu ja kuvakavalkadi. Pientä alkulämmittelyä taas tähän blogitouhuun ;)

p.s. Reilut -20 astetta paukkupakkasta piti meidät sisätiloissa. Riehumiseksihan se meni, kuten kuvista näkyy...

Vauhdikasta Loppiaista kaikille!

Käykö täällä enää kukaan?

Juhannuksesta asti olen pitänyt hiljaiseloa blogissa. Jotenkin koko ajan kynnys kirjoittaa blogiin kasvoi ja kasvoi ajan kuluessa, eikä uutta blogikirjoitusta koskaan tullut. Mitään ihmeellistä meille ei ole tapahtunut ja kaikki on kunnossa. Huolehtivaisia viestejäkin olen jo ehtinyt saada hiljaisuuden vuoksi. Kiitos välittämisestä ♥

Niin, miksi oikeastaan pidin tauon? Kesällä keskityin kovasti lomailuun painettuani vuoden alusta tukka pitkällä työn touhussa monen vuoden kotiäitiyden jälkeen. Loman jälkeen taas työt veivät mennessään. Lisäksi mieheni sai syksyllä uuden vaativamman työn, joka heijastui kotielämäämme siten, että hän oli (ja on edelleen) enemmän pois. Olen siis keskittynyt siihen olennaisimpaan, perhe-elämään ja lasten kanssa touhuamiseen. Aikaa muuhun ei juuri ole riittänyt. Tähän kun vielä lisää sen, että työkseni kaiken muun ohessa kirjoitan blogian ja ylläpidän sosiaalisen median kanavia, on ruutuun tuijotettu työmaalla jo ihan tarpeeksi ja mediaähky valmis.

Pohdin kovasti myös blogin sulkemista, koska aikaa ja energiaa blogin ylläpitämiseen ei ole riitttänyt. Olenkin tässä blogihiljaisuuden aikana koukuttunut Instagramiin (klik!) ja sitä kautta meidän perheen kuvia ja tunnelmia näkee lähes päivittäin. Se on todella helppo ja aikaaviemätön kommunikoinnin muoto.

Blogi alkoi aikoinaan (vuonna 2009, huh!) ensimmäisen äitiyslomani henkireikänä, ja tänne oli tarkoitus dokumentoida talon remontointiprojektia ja käsityöjuttuja. Nopeasti rönsyiltiin muihinkin aiheisiin ja kivaa on ollut! En aio nyt sulkea blogia, sillä edelleen rakastan tätä hommaa kovasti. Lisäksi huomaan saman, minkä joku toinen bloggaaja (en muista blogia, pahoittelut) joskus tauon jälkeen totesi. Ei tule otettua niin paljoa kuvia, kun ei pidä blogia.

En siis lupaa tiivistä päivitystahtia, vaan hidasta, ruuhkavuosiin sopivaa kirjoittelua. Tässä on nyt kuuden kuukauden tauko takana, joten varmasti kirjoitettavaa löytyy myös siltä ajalta. Mm. meidän talon on saanut uuden värin ja synttäreitäkin on juhlittu ihan lähiaikoina. Palataan näihin ja muihin asioihin myöhemmin.

Tässä muutamia kuvatunnelmia meiltä juuri nyt. Nyt ihan jännittää, että käykö täällä enää kukaan!?

Nuppunen on vallannut isosiskonsa huoneen ♥

Kesäkuu

Juhannusneito kerää kukkakimppua. 

Täällä taas! Laitan tämän päivityksen nyt vain tällaisena viimeaikojen kuvavirtana. Kaikki kuvat ovat kännykkäkuvia, joten laatu niissä ei siten ole paras mahdollinen. Laadusta viis, annetaan kuvien kertoa sen, mitä me olemme tehneet viime aikoina. Olleet pääasiassa kotinurkissa. Loma siintää jo silmissä, ja sitten kurvataan varmasti minireissuillekin talon ja pihan kunnostamisen ohessa.

Päivitän aktiivesti myös Instagramia, joten sieltä voi käydä kurkkimassa tuttua menoa, vaikka täällä blogissa nyt onkin ollut hiljaisempaa.

Karkkipäivän herkut. 

Pääsin vihdoin piipahtamaan Pompotissa Riihimäellä. En voinut vastustaa kuan ötökkätaulua. 

Toinen kesäinen hankinta on kuvan ruusukuvioinen tyyny. Pinkkiä taas tietty. 

Sain tuttavaltani "onnellisen kanan munia" hänen omasta kanalastaan. Mikä piristys olikaan, kun munakennossa oli oikeasti yksi hymynaama. 

 Pakko oli vähän kurkkia kasvimaan mullan alle. Siellä kasvaa ihan oikeasti jotain! Jei! Ensimmäinen kasvimaani ikinä!

Tytöt katselevat lastenohjelmia sulassa sovussa ♥

Talomme takapihalta kaadettiin 25 puuta. Melkoinen valo tuli sisällekin taloon, kun suuret puut kaadettiin. Oli korkea aika, sillä osa oli jo kovin mädäntyneitä ja vaarassa kaatua talon suuntaan. Seuraavaksi revitään kannot ja mietitään, mitä pihalle tehdään... Talokin olisi tarkoitus maalata tänä kesänä. 

 Piipahdimme juhannuksena myös Särkänniemen Koiramäen juhannustunnelmissa.

Kukkuu!

Täällä ollaan ennätyspitkän tauon jälkeen. Tauko kirjoituksissa johtuu siitä, että a) olen ollut todella kiireinen töissä, eikä iltaisin/viikonloppuisin enää ole jaksanut viettää aikaa tietokoneella b) minulla ei ole oikein ollut hyvää syytä blogata. Jotenkin tuntuu, että kotimme nurkat on jo niin koluttu blogissani - samat nurkat ja samat kuvakulmat pyörivät postauksisa. Myöskään remontti, yksikään käsityötekele tai tuunaus ei ole edennyt aikoihin, joten monella saralla ovat blogiaiheet vähissä. Kirpparilöydötkin ovat nollissa.

Nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa kuvakavaladilla höystettynä Rinsessan 5-vuotisjuhlista. Tänä viikonloppuna juhlittiin ensin kaverisynttäreiden muodossa ja sen jälkeen sukulaisten, kummien ja "isin & äidin ystävien" kanssa. Mahtava viikonloppu ja hellekin perinteisesti oli läsnä neidin juhlapäivänä. Ihan uskomatonta, että viitenä viimeisenä vuotena on Rinsessan synttärijuhlien aikaan vietetty kesän ensimmäisiä hellepäiviä.

Viisi vuotta äitinä ja viisi vuotta elämää takana tässä kotikolossa. Rinsessan keväinen juhlapäivä on siis melkoinen merkkipaalu elämässä itsellenikin, mutta silti tänä viikonloppuna oli pääosassa meidän rakas tanssijatyttönen.

Synttärivieraille leivoin herkkupöytään viikonlopun aikana texmex-piirakkaa, pekoni-parsakaalipiirakkaa, mustaherukkajuustokakkua, täytekakkua, minttusulklaamuffinsseja ja raparperipiirakkaa.